Blondit Pariisissa

Kävin siis viikonloppuna ihmettelemässä Pariisin ihmeitä Elinan kanssa. Jos Brysselin reissu oli turistimatka, oli tämä sitä potenssiin kymmenen. Koska ilmat suosivat ja lämmintä riitti, päädyimme ihastelemaan kaikki nähtävyydet ulkoa päin. Ja jokaisen monumentin edessä piti poseerata, tietysti.

Aamiainen pariisilaisittain. Elina kiipeää Montmartrelle. Ylhäällä hienot maisemat ja hieno Sacre Coeurin kirkko. Ja paljon turisteja.Oli sen verran kuuma, että väsyneitä jalkoja oli kiva uittaa Louvren pyramidien suihkulähteessä. Eikä oltui ainoita.
Torni Eiffelin. Tietysti.Jokiajelulla. Enää ei jaksanut kävellä.

Reissussa oli siis tosi hauskaa ja Pariisia tuli nähtyä aika paljon. Pidempään en olisi kyllä jaksanut enää suurkaupungin humua, tällaiselle pikkukaupungin tytölle Bochum on kotoisampi paikka. Tosin Pariisi ehkä oli hieman hienompi. Mihin seuraavaksi?

Kaaos kaupan kassalla

Näin siis saadaan aikaan pitkät jonot, totaalinen kaaos ja hermojen meneminen suomalaiselta:

1. Avoimia kassoja on 3/8 tai Aldissa 1/2
2. Pitkä hihna mihin laittaa ostokset, mutta vain pieni kaukalo mihin ostokset päätyvät piippauksen jälkeen. Aldissa ei tosin tätäkään, kassa loppui kassaan. Tuloksena tietysti se, että kaikki yrittävät pakata samalla, josta ei tietenkään tule mitään. Aldissa myyjä yrittää epätoivoisesti pinota ostoksia (esim. 10 rullan vessapaperipakettia) 30x40cm tilaan.
3. Samalla kun ostoksia pakkaa, pitäisi tietysti myös maksaa. Mitään vastaavaa kassakoroketta kuin Suomessa ei ole, vaan kuitti pitää allekirjoittaa hihnan päällä. Kaupassa on kyllä hieno teline sirukortin tunnusluvun kirjoittamista varten, mutta se ei ilmeisesti toimi. Ja saksalaiseen järkevyyteen kuuluu, että allekirjoitus tulee kuitin taa. Muistan siis tarkistaa summan ehkä joka toinen kerta.
4. Takaa tulevat kanssa-asiakkaat. Paikallisiin tapoihin kuuluu, että jono on tiivis. Eli, kun liikkuu sentin eteenpäin, vyöryy myös jono takaa eteenpäin. Pakkaus-maksu-pakkaus-operaatiota tämä ei ainakaan helpota. Parhaana tapauksena oli kaksi venäläistä naishenkilöä, jotka saivat allekirjoittaneet hermoromahduksen partaalle tunkemalla jopa niin tiiviisti perässä, että maha tökki selkää enkä mahtunut enää takaisin maksamaan.
5. Myyjät ovat yleensä ystävällisiä ruokakaupoissa, mutta kaikki ei aina vaan osaa. Joko myyjällä tai asiakkaalla on aina kriisi, jota selvitellään useiden ihmisten voimin varsin pitkään.

Kerran eksyin lauantaina kauppaan. Enää en eksy.

Jotenkin tästä tulee mieleen viime syksyinen Laadun projekti... Jonomallit mielessä jotenkin hymyilyttää miten kaikki voidaan tehdä noin väärin.

Lisäksi kaupoissa on hauskojakin juttuja, kuten hieman erikoisia maistiaisia. Niistä Kiia ehti jo raportoida ensin, joten kannattaa käydä lukemassa.

Huomenna siis aamuviideltä Pariisiin, joten tämän illan panimokierrokselta pitää kotiutua aikasin. Voin naureskella illalla sitten muille, koska vuorossa on kuulemma halukkaiden kesken mm. juomakilpailu. (Panimokierrokseen sisältyy rajattomasti panimotuotteita tunnin-parin ajan.)

Theetä mukaan

Ymmärtämysongelmia

Mulla on outo ongelma. Saan tilattua ravintolassa ruokaa, baarissa kaljaa ja kahvilassa kahvia, mutta missään en teetä. Teetä siis on, mutta kukaan ei ymmärrä tilaustani. Yleensä kuvio menee näin: "Ein Tee, bitte" sitten myyjän epäuskoinen ilme ja kysymys: "Ein Thheee?" "Ja, ein Tee". Olen yrittänyt matkia paikallisten ääntämystä, mutta jostain syystä joko en vain osaa tai sitten ne ei vaan tajua.

Kiertoon vaan

Paikallinen kierrätyssysteemi on aika käyttäjäystävällisen. Lokeroita on kolme: sekajäte, Gelbe Tonne ja paperi. Lasit on sitten vielä erikseen. Gelbe Tonne imee kaikki pakkaukset, niin muoviset kuin pahvisetkin. Ne ilmeisesti käräytetään energiaksi jossain näistä lukuisista voimaloista, materiaalia tämä Ruhrin jättialue ainakin tuottaa tarpeeksi. Myös yliopistolla lajitellaan kaikki helposti, roskiksia on aina kolme. Luentosalien pahvimukit ei siis pääse kasaamaan kamalaa roskavuorta kuten HSE:ssä on tapana... Nyt saan syödä jugurttia pikkupurkeista ja ostettua theeen mukaan tuntematta pientä syyllisyyttä.

p.s Väliaikaraportti ystävästäni Heinrichista. Niin, päätin antaa lemmikilleni nimen, koska se on edelleen roskiksen kannen alla tuossa pöydällä. Ehkä elossa, ehkä ei. Tervetuloa vaan Jaakko käymään ensi viikolla, arvaa mitä saat tehdä ekana...

Torstaina taas lähden Pariisiin loppuviikoksi moikkaamaan Elinaa, joka lentää sunnuntaina takaisin Suomeen. Matkaan on tosi kiva muuten lähteä, mutta vähän kauhulla odotan kahdeksan ja yhdeksän tunnin bussimatkoja. Ilmat ainakin pitäisi olla perillä lämpimät, joten kaupunkikäppäily odottaa :).

Ötököitä ja muuta kummallista

Bileet yliopistolla - kirjaimellisesti

Eilen kävimme muiden vaihtareiden kanssa katsastamassa muutamat bileet. Muuten meininki oli ihan saksalaisen normaalia, mutta viimeiset bileet olivat yliopistolla. Kielten laitoksen luentosalien eteen oli rakennettu äänentoisto, baaritiski ja valot. Ikkunat oli peitetty julisteilla. Ei pokeja, narikkaa tai muutakaan jäykistelyä. Porukkaa riitti, sillä kaikki maksoi euron. Oli hieman kummallista nähdä sama paikka, jossa käy luennoilla baarina. Täällä Unibileet ovat varsin normaaleja, betonia kun ei juhlimalla saa tuhottua.

En oikein pysyt kuvittelemaan, että Kasanen antaisi järjestää bileet Nokia-salin edessä.

Uusi lemmikkini

Tänään istuin kaikessa rauhassa koneella ja avasin ikkunan. Kohta edessäni oli liioittelematta neljä senttiä pitkä, kaksi leveä karvainen siivekäs ötökkä, jolla oli vielä kolmen sentin tuntosarvet. "Hieman" hermostuin ja katselin kauempaa sen köpöttelyä pöydällä. Siitä sitten pohtimaan, että miten siitä pääsisi eroon. Ensimmäinen toteamus oli se, että ei sitä ainakaan saa lehdellä hengiltä, koska se on niin iso. Ja jos se ei kuolisikaan, niin siitä se ilo syntyisi. Toinen vaihtoehto oli laittaa se lasin alle, mutta rohkeus ei riittänyt. Ja sitten olisin myös joutunut katselemaan se pörinää lasin läpi. Sitten keksin. Roskiksen kansi oli riittävän iso ja sen reuna tasainen. Ensimmäinen jemmausyritys meni pieleen ja heitin kannen ympäri pöytää, kiljuin ja juoksin ympyrää. Onneksi kaveri ei hermostunut, vaan nökötti edelleen paikoillaan. Toinen kerta onnistui paremmin ja nyt ötökkä on tuossa vieressäni tukevasti kannen alla. Toivottavasti se ei ala pörisemään siellä.

Ongelma nyt sitten on se, että en pysty siirtämään kantta enkä heittämään ötökkää ulos. Pieneliökammoni sai taas uuden sen verran ison potkun, että meinasin saada sydärin, paniikkikohtauksen ja pyörtyä samaan aikaan. Joten, hyvä lukija, jos tunnet suurta auttamisen halua, niin tervetuloa poistamaan uusi lemmikkini vihreämmille nurmikoille.

p.s. Viime postauksessa kirjoitin alueella liikuvista ahdistelijoista. No, eilen britit soittivat poliisit noutamaan yhden paljastelijan pusikosta.

Bochumista

Missä asun on seutuna mukavaa. Yliopistolle on matkaa vain pysäkinvälin verran ja liikuntapaikat ynnä vastaavat ovat kävelymatkan päässä. Keskustaan taas ajaa junametrolla 10 minuuttia ja vuorovälitkin on nopeat.

Bochumissa ei juuri ole shoppailtavaa, mutta 10 minuutin matkan päässä ovat vähän suuremmat kaupungit Essen ja Dortmund, josta löytyvät kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat kaupat. Bochumin etu taas on monta kertaa mainitsemani Bermuda 3eck, jossa on ravintoloita ja baareja vieri vierekkäin pari kadullista. Kolmiona tietenkin. Vastaavaa ei kuulemma monessa Saksan kaupungissa ole. Hyvä näin päin. Mieluummin tulen illalla kotiin lähempää ja käyn ostoksilla kauempana - tuleepahan käytettyä vähemmän rahaa.

Illalla kotiin tuleminen onkin hankalampi juttu. Yliopiston asuntoloiden läheisyyteen on nimittäin pesinyt liuta ahdistelijoita. Yksin ei saa koskaan kulkea pimeällä mihinkään, mikä näin suomalaiselle on hankala sisäistää. Viimeksi kaksi viikkoa sitten oli ollut "assault attempt" UniCenterillä yhden asuntolan vieressä. Onneksi samaan suuntaan on yleensä menijöitä ja saattajiakin löytyy. Ilmojen lämmettyä ei ainakaan enää voi harkitakaan kulkevansa yksin kuin korkeintaan pysäkiltä kotiin...

Der, das, die, was??

Vaihtarielämä alkaa täällä vakiintua, samalla porukalla yritetään keksiä jotain tekemistä. Varsin mukava porukka onkin. Keskustelut tosin ovat edelleen varsin mielenkiintoisia. Yksi yleinen hupi on arvailla sanojen sukuja. Kuten tänään jälleen: "Der Ball oder das Ball? Der? Das? Der, das, die, was??"

Eilen vietimme Katen ja Jennyn synttäreitä. Täällä on tapana lähteä jo aika aikaisin kotiin, jo joskus kahdentoista aikaan. Ainoastaan britit ja suomalaiset viihtyvät yleensä pidempään... Kesällä paikallinen baarikolmio (Bermuda 3eck) on varmaan aika hauska paikka, jo nyt valtavia terasseja oli avattu joka nurkalle.

Tänään sitten päätimme lähteä viettämään kaunista ja lämmintä päivää ulos. Kuten kuvasta näkee, lämmintä riitti niin paljon, että pelkällä topilla ja shortseilla pärjäsi hyvin. Yritin myös välttää auringonpistosta, joten sen takia hieman mustalaistyylinen pukeutuminen.

Lähdimme siis tutkimaan Kemnader See:tä, järveä yliopiston takana. Paikka oli paljon hienompi, kuin osasin odottaa. Järvi oli riittävän iso purjehdukseen ja siellä vuokrattiin myös veneitä edulliseen hintaan. Tällä kertaa tyydyimme kuitenkin polkuveneisiin, koska kukaan meistä ei osaa purjehtia. Järvellä olikin aika paljon ruuhkaa.


Tässä kuva "joelta" otettuna meidän polkuveneestä. Kajakissa Jeremy ja kreikkalainen (jonka nimeä en ikinä muista), takana Fra, Christina, Asli ja Özlem.

Hauskaa siis riitti koko päiväksi. Ihanaa, että täältäkin löytyi kauniita maisemia noinkin läheltä. Järvellä oli grillauspaikkojen lisäksi vielä vesipuistokin, joten ehkä muutama lämmin päivä tulee siellä vielä viettyä.

Olen varsin onnellinen siitä, että tajusin ostaa aurinkorasvaa ennen tuonne menoa. Muuten olisi ollut tuloksena keitetty rapu.

Kitaristi ja muut ystäväni

Asuntolaelämä on mielenkiintoista. Täällä ei onneksi ole vielä päästy Idan mittasuhteisiin, mutta ajattelin kuitenkin listata kanssaeläjiäni täällä Stiepeler strassen asuntolassa.

6. Oudot. Kuka roikottaa leipiään ikkunasta?
5. Itämaalaiset. Miehet kulkevat ryhmissä, ovat kohteliaita, mutta eivät puhu muuta kuin omaa kieltään.
4. Naapurit, jotka eivät osaa käyttää pyykkikonetta. Myös osa yllämainituista kuuluuu omien havaintojeni perusteella tähän ryhmään. Luulisi, että pesuainetta ei tarvitse enää lisätä puolta kaukaloa jo edellisen yhden kaukalon lisäksi. Se kolo olisi isompi, jos siihen olisi tarkoitus laittaa ainetta sen verran.
3. Naapurit, jotka eivät todellakaan osaa käyttää pyykkikonetta. Seinällä oli lappu, jossa luvattiin etsiä käsiin seuraava, joka värjää vaatteitaan koneessa. Ja lapussa myös kehotus suorittaa toimenpide vanhempien luona, "he ilahtuvat varmasti".
2. Aloitteleva kitaristi. Asuu yläpuolellani ja tykkää soittaa samaa "biisiä" aamulla, päivällä, illalla ja yöllä.
1. Naapuri, joka vihaa Aloittelevaa kitaristia. Suurin sankarini. Hiljentää Kitaristin öisin parilla tehokkaalla kopautuksella.

Kesän grillibileitä odotellessa, katos on tuossa ikkunan vieressä.

Turistina jälleen

Brysselissä oli kivaa. Tuli tehtyä varsin kattava turistikierros, parhaat palat ja kuvat Jaakon blogissa. Ostin siis myös vihdoin näpsäkän taskukameran, joten tulevaisuudessa luvassa myös kuvamateriaalia.

Nähtävyyksien katselun lisäksi katsoimme radion puutteessa ranskankielistä MTV:tä sekä jotain paikallista vastaavaa kanavaa. MTV esittää samaa ohjelmaa joka ilta - huom. siis samaa ohjelmaa, ei saman ohjelman eri jaksoja. Toiselta kanavalta taas tulee (kolme kertaa päivässä) loistava deittiohjelma NEXT, jonka tarkoituksesta ei dubbauksen takia oikein ottanut tolkkua. Mukana mm. lesboversio, jossa deittaaja kääri toista elmukelmuun ja homojen vaahtobileet. Onneksi löysin eilen illalla hollanninkieliseltä kanavalta dubbaamattoman CSI:n.

Niin, jottei tämä nyt vaikuttaisi siltä, että me vaan istuttiin sisällä koko loma, niin todisteeksi pari valokuvaa. Tuon vieressä Jaakko asuu. Ja myös muistaa mainita siitä.

Tässä taas näkymät ikkunasta, hmmm, jonkin verran kivemman näköistä kuin itselläni.

Tässä taas EU:n parlamentin takapuoli. Huomiona hauska pelikenttä.

Höh, mä kun olisin halunnut luistelemaan.

Kaiken kaikkiaan mukava reissu siis. Taidan mennä uudestaankin.

Pääsiäisloma, vihdoinkin

Tiistaina meillä oli hauskat SemesterStart Partyt. Ekaa kertaa täällä tuli käytyä baarissa - yökerhossa siis.
Kuvassa sekalainen joukko englantilaisten paikallisia kavereita, sekä meidän vaihtariporukkaa matkalla bileisiin.

Keskiviikkona ensimmäiset luennot jäivät väliin, mutta kahdeltatoista alkaville menin. Tai siis olisin mennyt, jos luento olisi pidetty. Sen sijaan eksyimme Kiian kanssa markkinointiseminaariin.

Muuten olemme kierrelleet naapurikaupungeissa katsomassa meininkiä. Dortmundissa tein myös suvit. Tilasin siis suht. normaalihintaisessa paikassa appelsiinimehua katsomatta hintaa. Virhe. Sain hienon lasin itse puristettua mehua á3,55e. Olut olisi maksanut pari euroa. Opetus: juo aina olutta.

Reissu Ikeaan tuotti myös tulosta ja nyt voin vihdoin laittaa ruokaa. Ostin myös maton, hienot turkoosit tohvelit ja paljon muuta pientä, mitä sain hintaan pari euroa kappale. Nyt huone näyttää jo paljon kodikkaammalta asua neljä kuukautta.

Kohta siis vihdoin sinne pääsiäislomailemaan Jaakon luo :).


Kannattaa muuten vilkaista Kiia ja Matin blogista hyviä kuvia meiän reissuilta.

Aina oppii jotain uutta

Luennoista

Luennot alkoivat siis eilen. Yhdestä tajusin mitä puhuttiin, toiseen luennoitsija ei koskaan saapunut ja kolmannesta en tajunnut yhtään mitään. Tänään aloin ymmärtää puhetta, mutta taaskaan toista luentoa ei ollutkaan. Toimistosta selvisi, että kurssi alkaa ensi viikolla. Alan epäillä, että jossain on paikka josta nämäkin tiedot saisi selville, en vain tiedä että missä.

Betonimöhkäleissä suunnistaminen vaatii myös hieman harjoittelua. Eilinen luento alkoi myöhässä, koska myös proffa oli eksynyt salista eli en taida olla ainoa.

Ainoa englanninkielinen luento oli mukavaa vaihtelua. Tosin sielläkin proffalla on aika mielenkiintoiset näkemykset strategiasta ja suunnittelusta. "Amerikkalaiset kirjat eivät ole tarpeeksi kvantitatiivisia! Mutta onneksi meillä on tämä saksalainen versio..." Kyseessä on siis kurssi nimeltä Strategy management ja aine markkinointi (!).

Asuntolaelämästä

Ajattelin pestä pyykkiä. Asli (se turkkilainen naapuri) lähti mukaan maksumieheksi, koska pankkikortti tekeytyy vielä pankissa. Käynnistin koneen normaalisti ja kun tulin hakemaan pyykkejä, oli joku nostanut likaiset (?) pyykkini koneen päälle ja iloisesti pesi omiaan. En vieläkään tiedä mitä oikein tapahtui, mutta joku sai ilmaiset pesut sitten.

Yritimme tyttöjen kanssa myös saada kuntosalille avaimet, mutta oven avasikin avainvastaavan sijasta joku vierailustamme hyvin ilahtunut pystyrastapoika. Asli lainasi onneksi kattilaa, jotta sain edes ruokaa.

Liikunnasta

Eiliset vastoinkäymiseni eivät liittyneet pelkästään luentoihin ja pyykkiin, vaan myös liikuntaan. Tein puolen tunnin lenkin etsiessäni jumppapaikkaa huomatakseni takaisintulomatkalla sen olevan 3min kävelymatkan päässä. Olin vain lähtenyt väärään suuntaan ja ihan liian kauas (kun kunnollisesta kartasta voi vain haaveilla).

Jumppa itse oli ihan jees, vaikka liikkeet olivatkin lähinnä haara-perus-tasoa. Sain sentään liikuntaa, ja ei sitä kovin paljoa voi odottaa 10e/lukukausi maksavalta kurssilta. Viihdyttävintä jumpassa oli se, että puolet porukasta ei pysynyt tahdissa edes siinä haara-perus-pomppimisessa. Komeaksi lopuksi joku tyttö pyörtyi tunnin jälkeen suorilta jaloilta kesken kävelyn. Oli sen verran kukkakeppi, että ei varmaan ollut koskaan harrastanut mitään liikuntaa ja päätti nyt aloittaa reippaasti. Ohjaaja juotti vettä ja ei onneksi näyttänyt käyvän pahemmin.

Tänään sitten

Päivä ei ole kulkenut onneksi ihan yhtä vauhdikkaasti kuin eilen. Taidan jättää huomiset aamuluennot väliin ja mennä semester start partyyn kaupunkiin. Eka "varsinainen" baarireissu täällä, tähän mennessä on lähinnä istuttu pubeissa.

Ja perjantaiksi sain lipun Brysseliin Jaakon luo! Paluusta ei tosin tietoa... raitella voi olla pääsiäisenä joku muukin.

Eka viikonloppu

Viikonloppuna oli varsin hauskaa. Köln on hieno paikka, jonne aion kyllä viedä kaikki tänne päin eksyvät. Tällä kertaa tarjolla myös muutama kuva. (Kiitos Facebookin saan muiden kuvat myös itselleni.)

Kuvassa Kölnin suklaamuseon pääsiäispupu. Suklaamuseo on varsin kätevä liikeidea. Ensin asiakkaat ostavat pääsylipun, sitten he saavat yhden pienen maistiaisen ja haluavat toki lisää. Kierroksella on tarjolla tehtaan omaa tuotantoa törkeään ylihintaan (konvehti 50snt/kpl) ja vielä lopuksi suuri suklaakauppa. Ja kauppa käy.



Illalla päätimme Kölniin jäämisen sijaa siirtyä kotoisaan halvemman kaljan Bochumiin. Kuvassa vasemmalta Jenny, allekirjoittanut, Kiia, Christina, Francesca, Jeromy ja Matti.

Tänään taas vuorossa oli mukava piknik kaupunkipuistossa. Toivottavasti en käräyttänyt naamaani... Huomenna alkavat luennot. Ehkä löydän oikean rakennuksen, ehkä en. Luennot osuvat todennäköisesti mukavasti välille ma-ke, tosin joka päivä koulu alkaa jo kasilta. Mutta ei se huono diili ole neljän päivän viikonlopusta.