Lukuiloa

Täällä on kovin hiljaista nykyään. Ulkona sataa ja kaikki yrittävät lukea tentteihin, vaihtelevalla menestyksellä tosin. Eri maista tulevien vaatimukset vaihtelevat aika paljon. Kaikkien pitäisi suorittaa se paljon puhuttu 30ects, mutta käytäntö on hieman toinen. Brittien ei tarvitse esimerkiksi päästä kursseistaan läpi lainkaan. Mikä sinänsä on outoa, sillä he kaikki ovat kielten opiskelijoita ja saksan osaaminen lienee saksanopettajalle varsin oleellinen taito. Muuten muilla on yleisesti joku prosenttiraja, jonka verran pisteitä pitäisi saada kasaan. Kolmasosa, puolet, ja meillä tietysti 100%. Kukaan muu ei joudu palauttamaan rahojaan, ellei nyt pyöreän nollan kanssa tule takaisin.

Osa tietysti haluaa ehdoin tahdoin suorittaa ihan kaiken mahdollisen ja sen tähden he eivät teekään muuta kuin opiskele. Yksi sai stressi-tulehduksen käteensä ja sai sen seurauksena viisi päivää ulkonaliikkumiskieltoa.

Juhannukseni plussapallona

Juhannus on mennyt täällä, kuten arvata saattaa, varsin epäjuhannusmaisissa merkeissä. Hauskaa on kuitenkin onneksi ollut kiitos samaan aikaan sattuneiden kaupunkifestareiden. Olin kuullut, että tapahtuma on massiivinen, mutta silti se pääsi yllättämään väkimäärällään. Keskustaan oli väsätty neljä lavaa niille ainoille aukioille, joita täältä löytyy. Lavojen välit oli katettu perinteisillä festarikojuilla ja bermudan jokainen baari otti tapahtumasta hyödyn irti mm. myymällä ovelta drinkkejä ja olutta mukaan. Ja kojuista joka toinen kauppasi jotain viinaksia. Suomalaiselle tämä tietysti oli suuri ihmetys, meillä karsinoihin ja kyttäykseen tottuneena.

Itse bändejä en sitten kuitenkaan mennyt katsomaan ohikävelyä enempää. Syitä on kaksi: musiikki ja sää. Saksalaiset tunnetusti rakastavat teknoa ja heviä. Mutta onko ne ihan pakko yhdistää? Samoin puolet yleisöstä olisi sopinut loistavasti Tuska-festareille, joten se kertoo jotain tyylilajeista. Sää ei myöskään suosinyt, välillä (koko ajan) tuli hillittömiä kuuroja ukkosella ja ilman.

Perjantaina tosin yksi paikallinen ulkkariaktiivi oli järjesti grillibileet varsin hyvällä paikalla. Kämpän ikkunasta näki mukavasti yhdelle lavalle. Ja koska kaupungin sääntöjen mukaan soittaminen pitää lopettaa kymmeneltä, jäivät bändit sinä iltana näkemättä. Ei sinne sateeseen olisi kyllä muutenkaan tullut mentyä seisomaan.

Ja tuosta otsikosta, Jägermeisterin promotiimi kunnostautui myymällä viinaksiensa ohella sadeviittoja ja hattuja. Ja koska tällä pituudella sateenvarjon käyttäminen tungoksessa on tosi kätevää, niin pitihän sitä se hieno kirkkaan oranssi hupullinen sadeviitta hankkia...

Kanoja ja outoja oluita

Luentoja on jäljellä enää kolme viikkoa. Eka tentti odottelee kahden viikon päästä, se kaikkein vaikein tapaus vielä. Samaan aikaan käynnistyy asuntoloiden Sommerfest-aika ja Bochumin suurin tapahtuma Bochum Total vie viikonlopun. Ja jossain vaiheessa pitäisi lukea... Matkustelu, eli kesän hauskin osuus, on kuitenkin ohi. Noh, tulihan noita kanavia jo nähtyä ihan tarpeeksi.

Kanavia löytyi myös sunnuntaina Gentistä, kun Jaakon kanssa saimme itsemme liikkeelle katselemaan muutakin kuin naapuritalon seinää. Jaakko kertoikin tuosta omassa blogissaan, toivottavasti kuviakin ilmestyy jossain vaiheessa. Gentistä muuten pitää vielä mainita puistossa vapaana elävät kanat. Ihmettelin, että onko jossain lähimain eläinpiha, kun kuului aika kovaäänistä kiekumista. Seuraavan mutkan takana käveli sitten kukko vastaan ja rinteessä eli kana poikineen, kirjaimellisesti.

Muuten Brysselin vierailu kului "perinteisissä" merkeissä. Käveltiin ympäriinsä perjantaina muiden bochumilaisten kanssa, matkaa kertyi varmaan 15km. Illalla paikalliset pitivät meille myös hauskan olutmaistelun, innokkaan selostuksen kera. Maistoin vintillä luonnonhiivoilla käynyttä olutta, oli aika erikoista, mutta ihan hyvää. Tämä vaatii kypsyäkseen kuulemma paljon vanhoja puurakenteita hämähäkkeineen päivineen. Toinen illan ihme oli omena-olut. Tarjolla olisi ollut kyllä kaikkea kiiwistä kirsikkaan. Jaakko voi varmaan jossain vaiheessa esitelmöidä aiheesta belgialainen olut, kun on sitä päässyt paikallisena enemmän testailemaan.

Nyt kirjojen pariin!

Berliinistä Brysseliin

Viimeinen pidempi reissu tänä kesänä on edessä huomenna, kun bussilastillinen vaihtareita lähtee valloittamaan Brysseliä. Itse en tosin luonnollisestikaan palaa muiden mukana illalla pois, vaan jään ihmettelemään kaupunkia Jaakon luo.

Mutta palaillakseni menneeseen: viime viikonloppu sujui mukavasti helteisessä Berliinissä. Lämmintä riitti hieman liikaa suomalaiselle, varjossakin oli yli 30 astetta. Ihmettelemistä oli Etelä-Euroopan sankareissa, jotka sitkeästi pitivät farkkuja (ja yksi jopa karvasaappaita) sen kummemmin hetkahtamatta. Kaupunki oli varsin hauska paikka, nähtävää siellä riittäisi moneksi viikoksi. Harmitti melkoisesti, kun pe-su matkasta 16h meni pelkästään bussimatkoihin.

Jokiajelulla (jälleen), vieressä Kiia ja Kate.


Juutalaisten muistomerkillä. Mun pää toinen oikealla.
Opas ja pala vanhaa kunnon DDR-propagandaa.


Liittovaltiopäivätalon kupolissa. Vain saksalainen arkkitehti keksii lisätä peruskorjauksen ohessa parlamenttitalon kupoliin näköalapaikan yleisölle.

Ja tässä jono kyseiseen pytinkiin puoli kymmenen aikaan illalla... Onneksi päästiin ryhmälipulla jonon ohi, muuten olisi jäänyt kyllä käymättä.

Myös Berliiniin palaan vielä uudelleen!

Maanantaina sitten porukat tuli käymään Bochumissa. Täällä ei kummoisesti ole näkemistä, niin päätettiin käydä Düsseldorfissa katselemassa paikkoja ja rautatieasemaa lukuunottamatta tulikin nähtyä paikka ihan hyvin. Nyt sählä-Salot ovat matkalla jossain Etelä-Saksassa ja koti kutsuu maanantaina.

Nyt pakkailemaan, lähtö on aamulla klo 6.00. Brr.

...loading data...

Nyt on takana Berliini, porukoiden vierailu ja liian vähän yöunta. Huomenna tai torstaina luvassa päivitystä kuvien kera!

Opiskelusta ja sen hankaluudesta

Yleisin syy siihen, etten opiskele on se, ettei huvita. Täällä henkisten esteiden lisäksi on vielä monia fyysisiä sellaisia. Kieli tuottaa luonnollisesti omat ongelmansa, mutta se oli odotettua. Sitä taas en odottanut, että materiaalien hankkiminen olisi käsittämättömän rasittavaa.

Kalvojen saamiseksihan ostimme printterin, jotta se olisi "helppoa". No, helppoa ja halpaa se ei ole vieläkään, mutta tulostus sentään onnistuu. Luentomuistiinpanojen lisäksi tarvitaan kirja tai useita tenttiin lukemiseksi. Kirjastoja on useita, yksi pääkirjasto, joka koostuu lähinnä valtavista betonisisustuksista ja laitoskirjastot. Kirjat taas jakautuvat, kuten meilläkin usein, professoreille ja kirjastolle. Käytin epähuomiossa monikkoa, sillä kurssikirjaa on yleensä tarjolla yksi kappale, jota ei saa lainata. Kursseilla on normaalisti n. 100-200 osallistujaa, joten professorit kehottavatkin epäsuorasti käydä lainaamassa proffalla olevaa kirjaa ja kopioimaan sen. Tämä on todella helppoa, halpaa ja mukavaa.

Ajattelin sitten mennä kirjastoon lukemaan sitä ainoaa kappaletta. Onnistuin toisella kerralla, sillä kirjastoon ei saa mennä laukun kanssa, eli laukku pitää viedä alakerrassa oleviin lokeroihin. Lokerot vaativat taas kahden euron kolikon. Sen voi arvata, että onko sitä kolikkoa ikinä mukana. Todella helppoja ja mukavaa.

En ole vielä keksinyt, miten paikalliset asian ratkaisevat. Veikkaus olisi, että kirjoja ei oikeasti tarvitse lukea...

Olutta ja maisemia

Taas arjessa jälleen, loma vierähtää aina liian nopeasti. Viime viikon lopun, keskiviikosta lauantaille, vietimme vaihtariporukalla Prahassa. Kaupunki oli tosi hieno, keskustan vanhat rakennukset oli laitettu viimeisen päälle (pari vuotta sitten olleen pahan tulvan jälkeen varsin välttämätön pakko maalailla). Hinnat suosivat myös opiskelijaa, kunnon aterian juomineen sai aina alle kympillä. Ja olut oli sen 50snt. Usein piti valita olut, koska vesi oli tuplasti kalliimpaa. Tsekkiläiset ovat siis kaljansa kanssa vielä fanaattisempia kuin saksalaiset. Jostain luin, että aikoja sitten vettä ei voinut sen likaisuuden takia juoda, joten kaikki joivat olutta tai viiniä - sama meininki tuntuu jatkuvan nykyäänkin.

Yövyimme halvimmassa mahdollisessa paikassa, kolme yötä maksoi 50e. Huoneita ei sentään tarvinnut jakaa, koska meitä oli reissussa niin monta. Pienenä miinuksena hostellissa oli 30 ruotsalaisen teinin ryhmä, jotka olivat liian nuoria viettääkseen iltoja kaupungilla. Koko kööri sitten huusi, riehui, kolautteli ovia, itki ja rähinöitsi varsin aikaisesta aamusta pitkälle iltaan. Aamuälämölö söi erityisesti. Jostain kumman syystä aina tullessamme hostellille tai lähtiessä sieltä jalka sattui osumaan kaikkeen, mikä piti ääntä. Toivottavasti reppanat eivät heränneet.

Tässä pari kuvaa reissulta:Kuva on otettu Kaarlensillalta, joka on kuuluisin vanhin Prahan silta. Takana Vlatava-joki.

Ryhmäkuva viimeisen illan ravintolasta. Kuvassa vasemmalta Kiia, Matti, Axel (ruotsista), Jeremy (ranskasta), Jenny (englannista), allekirjoittanut (mistä lie) ja Christina (hollannista).

Prahan kapeimmalla kujalla oli liikennevalot. Kuja on ainut tie hienostohotellille, joten valot ovat tarpeen jotteivat laatutietoiset törmäile toisiinsa.

Kate kuvaa Axelia Ruutitornissa. Näillä ihmisillä on joku fiksaatio poseeraukseen. Kuvia ei missään nimessä saa ottaa ilman "proper pose!".


Lopuksi perinteinen maisemakuva otettuna Prahan "Eiffel-tornista". Kyseessä on siis tornin minikopio, suunnittelijana sentään itse Eiffel.

Suosittelen Prahaa kaikille, on se sen arvoista :).

Lisää kuvia kiinnostuneille löytyy Facebookista, siellä materiaalia myös muilta reissuilta.