Ihanaa, perjantai! Orientaatiokurssi on nyt ohi huomista Kölnin excua lukuunottamatta. Pitäisi alkaa suunnittelemaan luentojärjestystä, ei vielä mitään aavistusta kursseista. Nyt iloitsen pienistä asioista - kaapistani löytyy ruokaa, ja se on suuri voitto. Nyt jatkaakseni kommenttisarjaani, muutama sana etelä-eurooppalaisista ystävistämme.

Turkkilaisista

Kaikkihan tietävät, että turkkilaiset ovat karvaisia ja paistavat pitsaa ja keebabia. No, täällä vaihtareina/naapureinani on kaksi turkkilaista tyttöä, jotka ovat muuttaneet täysin käsitykseni kyseisestä kansasta. En ole koskaan tavannut moista vieraanvaraisuutta! He kysyvät joka ilta, että onhan minulla varmasti ruokaa ja jos ei ole, niin heiltä löytyy. Tänä aamuna he halusivat tarjota aamupalaa, joka oli varsin hyvää. Mascarpone-juusto leivänpäällä hillon kera (jälkkäriksi). Nam. He myös kertoivat, että väki, joka lähtee Turkista muualle Eurooppaan töihin on usein kouluttamatonta "alempaa luokkaa". Sen takia turkkilaisyhteisöt muissa maissa ovat mitä ovat. He eivät ymmärrä paikallisten turkkilaisten käytöstä lainkaan.

Döner on kyllä hyvää.