Viikko etenee

Saksalainen byrokratia

No, sitten päätin suorittaa ilmoittautumisen (Immatrikulation) yliopistolle. Kuulostaa helpolta näin WebOodiin tottuneelle. Onneksi olin kuullut pääkohdat ilmoittautumisesta jo Matilta ja Kiialta (jotka ovat siis myös kauppiksesta ja saapuneet tänne viikko sitten). Ilmoittautuminen oli sinänsä ajatuksena yksinkertainen prosessi, mutta todellisuus muodostui hieman toiseksi.

Sain kuin sainkin siis kaikki paperit keräiltyä tiistaina ilmoittautumista varten ja keskiviikkona pääsin suorittamaan tämän suuren ja vaativan operaation. Pelkästään paikkojen etsiminen ja joka konttorista leiman hakeminen tiistaina kesti kolme tuntia, joten itse Immatrikulation herätti suurta pelkoa.

Onneksi kuitenkin kv-toimisto piti meistä hyvää huolta, ja kiva ranskalainen täti vei meidät suoraan jonon ohi. Nyt sain siis opiskelijakortin ja sen saatuani voin avata pankkilin, saan ilmaisen joukkoliikenteen ja pestyä pyykkiä. Ja kaikkein tärkeintä, salasanan nettiä varten. Kultainen sääntö tänne joskus saapuville: pidä kaikki laput, joissa on jonkun allekirjoitus mukanasi. Ihan kaikki kirjeet.

Kaikkeen tähän säätämiseen aikaa meni yhteensä yli seitsemän tuntia. Kolmena päivänä.

Muut vaihtarit

Ihmiset täällä ovat todella mukavia. Olo on tosin tuntunut jonkin verran tyhmältä puhuessa saksaenglantia. Osa nimittäin puhuu ainoastaan äidinkieltään ja saksaa, osa taas saksaa ja englantia ja osa, kuten allekirjoittanut, vähän saksaa ja paljon paremmin englantia. Orientaatiokurssille osallistuu pieni, noin 15 vaihtarin porukka. Mukana on muutama turkkilainen, hollantilainen, pari puolalaista, italialainen, ranskalainen, kaksi englantilaista ja me kolme suomesta. Ja yksi ei niin mukava, hieman vanhempi venäläinen.

Iltaa on istuttu lähes joka päivä, mutta pitkäksi ei ole päässyt venähtämään. Speksikaronkan jälkeinen olotila on vielä liian tuoreessa muistissa...