Elina lähti juuri matkaan takaisin Suomeen ja hauska viikonloppu tulikin vietettyä. Kiertelimme Düsseldorfissa ja Kölnissä ja tietysti yliopistolla. Matkustelu vaati luonnollisesti paljon ajelua lähijunissa, joissa tunnetusti liikkuu kaikenlaista väkeä. Tällä kertaa tuli taas tavattua varsinaisia tapauksia.
Eilen edessämme istui korealainen, joka kuvasti kuvitteli pystyvänsä ottamaan meistä kuvia kännykällään ilman, että huomaamme. Taisi ottaa videotakin.
Toinen, paljon pahempi kaveri tuli juttelemaan meille, kun palasimme Düsseldorfista perjantaina myöhään illalla. Hän ilmoitti kuuluvansa surullisenkuuluisaan terroristijärjestöön ja toimivansa Osaman alaisuudessa. Lisäksi hän kertoi poltelleensa pari jointtia rankan työpäivän jälkeen. Tässä vaiheessa iski pienoinen hiki otsaan ja alkoi kova yritys päästä äijästä eroon. Mies kehui puhuvansa seitsemää kieltä, tosin englanti oli hänen mielestään koirien haukuntaa. Siinä vaiheessa teki mieli tehdä selväksi, että emme ole englantilaisia. Väitimme hetken kaikenlaista, kunnes edessä istuva mies tuli juttelemaan ystävällisesti hra. Kurdi-arabille ja sai kiinnitettyä hänen huomionsa pois meistä. Pysäkki tulikin onneksi nopeasti ja pääsimme pois junasta. Kovasti teki kysyä mieheltä, että mitäs iskua seuraavaksi suunnittelette, mutta jotenkin jäi kysymättä.
Tämä tapaus voittaa kyllä kaikki Helsingin junien kahelit, mitähän seuraavaksi. Onneksi tänään palatessani lentokentältä juttelin todella mukavan serbi-itävaltalaisen kanssa, joten joku usko normaaleihin ihmisiin on vielä tallella.
t: juttelunhaluisten ihmisten magneetti -Pia
Sunday 27 May 2007
Thursday 24 May 2007
Hellettä ja porausta
Täällä on jälleen kesä. Onneksi samalla alkoi loma (taas). Elinakin valitsi hyvän hetken tulla ihmettelemään paikkoja, pitäisi tämän sään Suomen kelit voittaa vaikka maisemissa Bochum häviääkin.
Tänään siis torstaiseen tapaan sain nukkua pitkään. Tai siis olisin saanut, ellei poraaminen alkaisi aina kahdeksalta aamulla. Tähän 600 hengen asuntolaani rakennetaan uutta tv-radio-jotain systeemiä, jonka takia jokaiseen asuntoon pitää käydä lisäämässä jotain. (Loistavalla saksankielentaidollani yritin tulkita ilmoitusta.) Tämä jokin ilmeisesti sisältää poraamista. Yleismaailmalliseen tapaan jyrääminen alkaa aamulla ja loppuu kymmeneltä. Sama juttu Suomessa viime kesänä. Miksei sitä voi tehdä iltapäivällä, kysyy nimim. Epätietoinen.
Nyt olen kovan valinnan edessä. Mennäkö lukemaan tiedekunnan kirjastoon, mennäkö lounaalle vai löhöäisikö kotona ennen saksantunnille menoa. Hmm...
Tänään siis torstaiseen tapaan sain nukkua pitkään. Tai siis olisin saanut, ellei poraaminen alkaisi aina kahdeksalta aamulla. Tähän 600 hengen asuntolaani rakennetaan uutta tv-radio-jotain systeemiä, jonka takia jokaiseen asuntoon pitää käydä lisäämässä jotain. (Loistavalla saksankielentaidollani yritin tulkita ilmoitusta.) Tämä jokin ilmeisesti sisältää poraamista. Yleismaailmalliseen tapaan jyrääminen alkaa aamulla ja loppuu kymmeneltä. Sama juttu Suomessa viime kesänä. Miksei sitä voi tehdä iltapäivällä, kysyy nimim. Epätietoinen.
Nyt olen kovan valinnan edessä. Mennäkö lukemaan tiedekunnan kirjastoon, mennäkö lounaalle vai löhöäisikö kotona ennen saksantunnille menoa. Hmm...
Monday 21 May 2007
Simpukoita, tuulimyllyjä ja muita kliseitä
Pitänee alkaa päivittää blogia nopeammin, sillä harmittavan usein Jaakko varastaa aiheeni ja tällä kertaa jopa otsikon. Kannattaa siis lukea sieltäkin, tässä muuta tapahtunutta.
Reissu on nyt siis takana ja viisi päivää tuntui parilta viikolta. Brysseliä tuli nähtyä tällä kertaa illallakin ja tavattua Jaakon harjoittelijakaverit. Söimme myös kovasti suositeltuja simpukoita ja ranskalaisia eli suomalaisittain mulfrittejä. Maistuivat varsin hyvälle.
Paremmalle kuitenkin maistui ateria Amsterdamissa 60km pyörälenkin jälkeen. Matkalla näimme mm. tuulimyllyjä ja 400 vuotta vanhan kalastajakylän. Pyöräily itsessään oli kummallisen kevyttä, koska maasto on Hollannissa tunnetun tasaista. Lopussa ja jälkikäteen tosin tuntui sitäkin enemmän ja ruokaa kului varsin paljon.
Tuli siis nähtyä lyhyessä ajassa todella paljon, kiitos loistavan isäntämme. Majoituimme Kiian perhetutun luo ja hän opasti meitä sellaisiin paikkoihin, joihin ei ikinä olisi itse keksinyt mennä. Tosin, jos Pariisissa noudatimme Elinan kanssa sääntöä välttää paikkoja, joissa on lihaa ikkunassa, ei poikkeusta tullut tehtyä tälläkään kerralla.
Monessa paikassa tuli myös törmättyä suomalaisiin ja ensimmäistä kertaa kuukausiin puhuin suomea yli neljän hengen porukassa. Monta kertaa meinasin ensin puhua Jaakolle suomea ja vaihtaa sitten sujuvasti englantiin.
Nyt taidan jatkaa lepäilyä, jumppa jäi väliin kun kävelykin sattuu.
Matkaterveisin punanenä-poski-korva-kaula -Pia
Reissu on nyt siis takana ja viisi päivää tuntui parilta viikolta. Brysseliä tuli nähtyä tällä kertaa illallakin ja tavattua Jaakon harjoittelijakaverit. Söimme myös kovasti suositeltuja simpukoita ja ranskalaisia eli suomalaisittain mulfrittejä. Maistuivat varsin hyvälle.
Paremmalle kuitenkin maistui ateria Amsterdamissa 60km pyörälenkin jälkeen. Matkalla näimme mm. tuulimyllyjä ja 400 vuotta vanhan kalastajakylän. Pyöräily itsessään oli kummallisen kevyttä, koska maasto on Hollannissa tunnetun tasaista. Lopussa ja jälkikäteen tosin tuntui sitäkin enemmän ja ruokaa kului varsin paljon.
Tuli siis nähtyä lyhyessä ajassa todella paljon, kiitos loistavan isäntämme. Majoituimme Kiian perhetutun luo ja hän opasti meitä sellaisiin paikkoihin, joihin ei ikinä olisi itse keksinyt mennä. Tosin, jos Pariisissa noudatimme Elinan kanssa sääntöä välttää paikkoja, joissa on lihaa ikkunassa, ei poikkeusta tullut tehtyä tälläkään kerralla.
Monessa paikassa tuli myös törmättyä suomalaisiin ja ensimmäistä kertaa kuukausiin puhuin suomea yli neljän hengen porukassa. Monta kertaa meinasin ensin puhua Jaakolle suomea ja vaihtaa sitten sujuvasti englantiin.
Nyt taidan jatkaa lepäilyä, jumppa jäi väliin kun kävelykin sattuu.
Matkaterveisin punanenä-poski-korva-kaula -Pia
Wednesday 16 May 2007
Matkaan käy tie
Seuraavina viikkoina on niin paljon lomaa, että se pitää hyödyntää jossakin muualla kuin täällä. Kuten Jaakkokin kirjoitti, maisemiin ei pääse kyllästymään, kun reissuja on ovella vaikka kuinka monta. Mulla ei onneksi työmatkoja. Rahatkin pitäisi riittää jotenkin, koska tällä hetkellä keli on niin surkea, että luikin joka päivä suoraan yliopistolta kotiin lämpimään.
Kohta lähtee siis juna Brysseliin ja sieltä perjantaina Amsterdamiin. Seuraavalla viikolla Elina tulee kyläilemään tänne päin, tällä kertaa voisi lähteä käymään vaikka Kölnissä tai Düsseldorfissa. On hauskaa päästä taas näyttämään maisemia!
Täällä tosiaan vietetään toista helluntaipäivää, mutta meillä ei ole pelkästään maanantai vapaana, vaan koko viikko. Eli kun Elina palailee takaisin Suomeen, lentää team Bochum Prahaan muutamaksi päiväksi. Alun perin oli tarkoitus mennä Berliiniin, mutta matka peruttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi (?). Piti siis olla omatoiminen, mutta Praha kuulostaa itse asiassa hauskemmalta kuin Berliini. Piäkaupunkiin pitää yrittää vaikka seuraavan kerran, kun on torstai vapaa, joka on siis kesäkuun alussa...
Kellekään ei liene yllätys, että Saksassa on toiseksi eniten vapaapäiviä Euroopassa.
Kohta lähtee siis juna Brysseliin ja sieltä perjantaina Amsterdamiin. Seuraavalla viikolla Elina tulee kyläilemään tänne päin, tällä kertaa voisi lähteä käymään vaikka Kölnissä tai Düsseldorfissa. On hauskaa päästä taas näyttämään maisemia!
Täällä tosiaan vietetään toista helluntaipäivää, mutta meillä ei ole pelkästään maanantai vapaana, vaan koko viikko. Eli kun Elina palailee takaisin Suomeen, lentää team Bochum Prahaan muutamaksi päiväksi. Alun perin oli tarkoitus mennä Berliiniin, mutta matka peruttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi (?). Piti siis olla omatoiminen, mutta Praha kuulostaa itse asiassa hauskemmalta kuin Berliini. Piäkaupunkiin pitää yrittää vaikka seuraavan kerran, kun on torstai vapaa, joka on siis kesäkuun alussa...
Kellekään ei liene yllätys, että Saksassa on toiseksi eniten vapaapäiviä Euroopassa.
Sunday 13 May 2007
Sadetta, muffinsseja ja Euroviisut
Tälle viikolle sattui erikoisesti kaksi kaupunkiexcua peräkkäin, perjantaina koulun reissu Münsteriin ja lauantaina ESN:n matka Venloon, Hollantiin. Tietysti molemmille piti lähteä, sillä toisin kuin suurin osa täällä, olen päättänyt nähdä mahdollisimman paljon tämän lyhyen kesän aikana.
Sää ei valitettavasti ollut parhaimmillaan, tuuli ja kovat sadekuurot verottivat intoa kaupunkikävelyille. Münster oli kuitenkin hauskannäköinen kaupunki, koska siellä keskusta oli rakennettu uudelleen vanhan näköiseksi. Muut kaupungit täällä muistuttavat enemmän tai vähemmän Mikkelin ja Kouvolan sekoitusta. Koko Ruhrin alueestahan siis tuhoutui 90% brittien perusteellisissa pommituksissa ja uudelleenrakennus on onnistunut toisissa kaupungeissa vähän paremmin kuin toisissa. Ensimmäistä kertaa jaksoin myös kuunnella oppaan selostusta, sen verran innoissaan rouva työstään oli.
Venlo taas on pieni söpö kaupunki Saksan rajalla ja sen tähden kaupungissa onkin enemmän saksalaisia turisteja kuin paikallisia. Kävelyn sijaan tuli keskityttyä enemmän kaupoissa kiertelyyn, sen verran napakoita kuuroja tuli vähän väliä. Tutorit myös sanoivat pelkästään omin korvin kuultuna neljä kertaa, että on ok käydä Coffee Shopissa, mutta muistakaa ettette tuo huumeita rajan yli. Siinä toinen syy saksalaisturistien määrälle. Tyydyimme tällä kertaa silti ihan tavallisiin muffinsseihin.
Illalla menimme erään asuntolan alakerran baariin katsomaan Euroviisuja. Hienolta näytti, mitä nyt joulupukin olisi voinut jättää Korvatunturille. Postikorteissakin oli ihan liian paljon talvikuvia, mutta muuten hyvä suoritus YLE:ltä. Monikansallisessa yleisössä oli hauska katsella viisuja, omien kannustus oli kova.
Tulipahan taas tarinoitua pitkästi, ehkä joku päivä vielä lyhyestikin onnistuu.
Sää ei valitettavasti ollut parhaimmillaan, tuuli ja kovat sadekuurot verottivat intoa kaupunkikävelyille. Münster oli kuitenkin hauskannäköinen kaupunki, koska siellä keskusta oli rakennettu uudelleen vanhan näköiseksi. Muut kaupungit täällä muistuttavat enemmän tai vähemmän Mikkelin ja Kouvolan sekoitusta. Koko Ruhrin alueestahan siis tuhoutui 90% brittien perusteellisissa pommituksissa ja uudelleenrakennus on onnistunut toisissa kaupungeissa vähän paremmin kuin toisissa. Ensimmäistä kertaa jaksoin myös kuunnella oppaan selostusta, sen verran innoissaan rouva työstään oli.
Venlo taas on pieni söpö kaupunki Saksan rajalla ja sen tähden kaupungissa onkin enemmän saksalaisia turisteja kuin paikallisia. Kävelyn sijaan tuli keskityttyä enemmän kaupoissa kiertelyyn, sen verran napakoita kuuroja tuli vähän väliä. Tutorit myös sanoivat pelkästään omin korvin kuultuna neljä kertaa, että on ok käydä Coffee Shopissa, mutta muistakaa ettette tuo huumeita rajan yli. Siinä toinen syy saksalaisturistien määrälle. Tyydyimme tällä kertaa silti ihan tavallisiin muffinsseihin.
Illalla menimme erään asuntolan alakerran baariin katsomaan Euroviisuja. Hienolta näytti, mitä nyt joulupukin olisi voinut jättää Korvatunturille. Postikorteissakin oli ihan liian paljon talvikuvia, mutta muuten hyvä suoritus YLE:ltä. Monikansallisessa yleisössä oli hauska katsella viisuja, omien kannustus oli kova.
Tulipahan taas tarinoitua pitkästi, ehkä joku päivä vielä lyhyestikin onnistuu.
Wednesday 9 May 2007
Salsa, salsa!
Mielessäni oli jatkaa salsan tanssimista täällä, kun kevätkurssikin jäi väliin Suomessa. Olinkin sitten melkoisen pettynyt kun Hochschulesportilla oli tarjota vain afroa tai modernia jazz-tanssia. Kuin pyynnöstä eräänä iltana asuntolani ilmoitustaululle oli jätetty mainos alkavasta salsakurssista. Paikkana talon alakerta ja hintakin oli opiskelijaystävällinen. Tarjolla oli perusteita ja perusteita m. Vor. Lähetin sähköpostia ja tiedustelin, että mitäköhän ihmettä m. Vor. mahtaa tarkoittaa ja vastauksena oli: mit Vorkenntnisse tietysti. Perusteiden jatko siis.
Ensimmäisellä kerralla arasti tiedustelin, että onkohan tämä oikea kurssi, kun ei ole tullut tanssittua muutamaan kuukauteen. Ope sitten päätti testata ja pyöritteli joka suuntaan - ja vauhdilla. Tuomio oli: "Tanssit ihan hyvin, mutta olet ehkä, hmm, vähän jäykkä". Vastaukseksi kelpasi, että olen suomalainen.
Olen nyt käynyt kurssilla muutaman viikon, ja huomannut, että muillekaan ei ehkä tämä m. Vor. ole auennut. Tänäänkin kurssilla oli kaksi ihan täyttä aloittelijaa, vaihtareita tietysti. Kurssilla tosin onneksi on vain n. 10 osanottajaa ja kolme opettajaa. Ohjaajan kanssa pääsee siis tanssimaan usein ja se onkin mielenkiintoista ja tosi hauskaa. Molemmilla on nimittäin tapana keksiä kaikenlaista improvisaatiota ja katsoa, että mihin asti rahkeet riittävät.
Ongelma on vain se, että ohjeet tulevat saksaksi ja aika vahvalla espanjan aksentilla. Taidankin olla se kurssilainen, joka tanssii kohtalaisesti, mutta ei tajua mitään.
Ensimmäisellä kerralla arasti tiedustelin, että onkohan tämä oikea kurssi, kun ei ole tullut tanssittua muutamaan kuukauteen. Ope sitten päätti testata ja pyöritteli joka suuntaan - ja vauhdilla. Tuomio oli: "Tanssit ihan hyvin, mutta olet ehkä, hmm, vähän jäykkä". Vastaukseksi kelpasi, että olen suomalainen.
Olen nyt käynyt kurssilla muutaman viikon, ja huomannut, että muillekaan ei ehkä tämä m. Vor. ole auennut. Tänäänkin kurssilla oli kaksi ihan täyttä aloittelijaa, vaihtareita tietysti. Kurssilla tosin onneksi on vain n. 10 osanottajaa ja kolme opettajaa. Ohjaajan kanssa pääsee siis tanssimaan usein ja se onkin mielenkiintoista ja tosi hauskaa. Molemmilla on nimittäin tapana keksiä kaikenlaista improvisaatiota ja katsoa, että mihin asti rahkeet riittävät.
Ongelma on vain se, että ohjeet tulevat saksaksi ja aika vahvalla espanjan aksentilla. Taidankin olla se kurssilainen, joka tanssii kohtalaisesti, mutta ei tajua mitään.
Sunday 6 May 2007
Turistioppaana
Jaakko oli siis täällä viikonlopun ja tietysti parissa päivässä piti yrittää nähdä niin paljon kuin mahdollista. Perjantaina meillä oli suomalaiset bileet Kiialla, tarjolla tietysti makaronilaatikkoa, karjalanpiirakoita, lohileipää ja marjapiirakkaa. Suomalaista bileruokaa siis. Ja ei, täältä ei saa karjalanpiirakoita eikä kunnon ruisleipää, mutta Matin-sisko-kuriirina toi.
Laatikkoviini on jo vanha juttu, oma kaljatynnyri se olla pitää. Tarjolla oli myös salmaria ja fisua suomalaisten juomalaulujen kera. Hyvin kelpasi vieraille.
Lauantaina seikkailimme Essenissä ja illalla esitteltiin liiallisen syömisen jälkeen Bermuda dreieckia. Terassilla oli mukava istua lämpölamppujen takia, mikseivät ne Suomessa ikinä toimi?
Tänään taas vuorossa oli Kemnader See ja piknik, harmi vaan, että aikaa oli niin vähän. Sain jopa ostettua ensimmäisen kerran lihaa tässä maassa, kanaa kun saa ostettua kokonaisen tai puolikkaan ja lihaa syön muutenkin aika vähän. Mutta hyvältä maistui vartaissa. Täällä alkaa olla valloillaan jo piknikeväiden kilpavarustelu - osa taas ei tajua ottaa mukaansa yhtään mitään ja katsoo sitten nälkäisenä kun muut vetävät filettä.
Kuvaamisen jätin Jaakon vastuulle, joten ehkä siellä päin on luvassa kuvia tältä reissulta...
p.s Ainiin, meinasin kokonaan unohtaa kertoa mitä Heinrichille tapahtui. Pyysin tietysti Jaakkoa heti ensimmäisenä heittämään ötökkäparan ulos ja prinssi Urhea tietenkin ryhtyi tuumasta toimeen. Kamera valmiina hän avasi kannen ja alta paljastui - ei mitään! Heinrich oli paennut, en tiedä milloin, enkä todellakaan minne, mutta vankilassaan se ei enää ollut. Onneksi olin siivonnut edellisenä päivänä, joten ainut paikka missä se pihan lisäksi voisi olla on on kirjahyllyni papereiden välit...brrr.
Lauantaina seikkailimme Essenissä ja illalla esitteltiin liiallisen syömisen jälkeen Bermuda dreieckia. Terassilla oli mukava istua lämpölamppujen takia, mikseivät ne Suomessa ikinä toimi?
Tänään taas vuorossa oli Kemnader See ja piknik, harmi vaan, että aikaa oli niin vähän. Sain jopa ostettua ensimmäisen kerran lihaa tässä maassa, kanaa kun saa ostettua kokonaisen tai puolikkaan ja lihaa syön muutenkin aika vähän. Mutta hyvältä maistui vartaissa. Täällä alkaa olla valloillaan jo piknikeväiden kilpavarustelu - osa taas ei tajua ottaa mukaansa yhtään mitään ja katsoo sitten nälkäisenä kun muut vetävät filettä.
Kuvaamisen jätin Jaakon vastuulle, joten ehkä siellä päin on luvassa kuvia tältä reissulta...
p.s Ainiin, meinasin kokonaan unohtaa kertoa mitä Heinrichille tapahtui. Pyysin tietysti Jaakkoa heti ensimmäisenä heittämään ötökkäparan ulos ja prinssi Urhea tietenkin ryhtyi tuumasta toimeen. Kamera valmiina hän avasi kannen ja alta paljastui - ei mitään! Heinrich oli paennut, en tiedä milloin, enkä todellakaan minne, mutta vankilassaan se ei enää ollut. Onneksi olin siivonnut edellisenä päivänä, joten ainut paikka missä se pihan lisäksi voisi olla on on kirjahyllyni papereiden välit...brrr.
Thursday 3 May 2007
Toukokuu lomakuu
Saksalaiset rakastavat toukokuuta - ja syystä. Toukokuu on nimittäin siitä ihmeellinen kuukausi, että joka viikolle osuu vähintään yksi vapaapäivä. On vappua, helatorstaita ja tietysti helluntai, jolloin lomaa on koko viikko. Hienoa, mielestäni. Vaihtareiden tylsistymisen estämiseksi kv-toimisto järjestää excun Berliiniin Pflingstferien-viikolla. Edullinen hinta ja neljä päivää Berliinissä ei kuulosta ollenkaan pahalta suunnitelmalta, joten varasin jo paikan itselleni. Irene, odota vaan Länsi-Saksan lähetystöä kylään.
Vappu täällä meni yllättävän vappuisissa merkeissä, sillä olimme maalla paikallisilla kyläjuhlilla. Vappuna kaupungeissa ei kuulemma tapahdu yhtään mitään, mutta maaseudulla vappuperinteitä vielä pidetään arvossaan. Juhlilla oli piknikkejä, ohjelmaa lapsille, bändejä, kaiken maailman taiteilijoita beat boxista näyttelijöihin ja tietysti makkaraa ja kaljaa. Me odotetusti keskityttiin enemmän piknikkiin ja olueen kuin taiteilijoiden esitysten seuraamiseen. Toivottavasti Suomessakin oli hauska vappu, Spexual healing oli kuulemma loistava. Sen olisin halunnut nähdä!
Huomenna me suomalaiset järkätään muille vaihtareille Suomi-bileet. Ruokaa, juomaa ja ainoastaan suomalaista musiikkia. Myös Jaakko tulee viikonlopuksi tänne, joten varmaan tulee kierreltyä koko viikonloppu turistioppaana. Pitäisi vaan valita, että mihin näistä hienoista kaupungeista menisi käymään...
Vappu täällä meni yllättävän vappuisissa merkeissä, sillä olimme maalla paikallisilla kyläjuhlilla. Vappuna kaupungeissa ei kuulemma tapahdu yhtään mitään, mutta maaseudulla vappuperinteitä vielä pidetään arvossaan. Juhlilla oli piknikkejä, ohjelmaa lapsille, bändejä, kaiken maailman taiteilijoita beat boxista näyttelijöihin ja tietysti makkaraa ja kaljaa. Me odotetusti keskityttiin enemmän piknikkiin ja olueen kuin taiteilijoiden esitysten seuraamiseen. Toivottavasti Suomessakin oli hauska vappu, Spexual healing oli kuulemma loistava. Sen olisin halunnut nähdä!
Huomenna me suomalaiset järkätään muille vaihtareille Suomi-bileet. Ruokaa, juomaa ja ainoastaan suomalaista musiikkia. Myös Jaakko tulee viikonlopuksi tänne, joten varmaan tulee kierreltyä koko viikonloppu turistioppaana. Pitäisi vaan valita, että mihin näistä hienoista kaupungeista menisi käymään...
Subscribe to:
Posts (Atom)