Junakavereita

Elina lähti juuri matkaan takaisin Suomeen ja hauska viikonloppu tulikin vietettyä. Kiertelimme Düsseldorfissa ja Kölnissä ja tietysti yliopistolla. Matkustelu vaati luonnollisesti paljon ajelua lähijunissa, joissa tunnetusti liikkuu kaikenlaista väkeä. Tällä kertaa tuli taas tavattua varsinaisia tapauksia.

Eilen edessämme istui korealainen, joka kuvasti kuvitteli pystyvänsä ottamaan meistä kuvia kännykällään ilman, että huomaamme. Taisi ottaa videotakin.

Toinen, paljon pahempi kaveri tuli juttelemaan meille, kun palasimme Düsseldorfista perjantaina myöhään illalla. Hän ilmoitti kuuluvansa surullisenkuuluisaan terroristijärjestöön ja toimivansa Osaman alaisuudessa. Lisäksi hän kertoi poltelleensa pari jointtia rankan työpäivän jälkeen. Tässä vaiheessa iski pienoinen hiki otsaan ja alkoi kova yritys päästä äijästä eroon. Mies kehui puhuvansa seitsemää kieltä, tosin englanti oli hänen mielestään koirien haukuntaa. Siinä vaiheessa teki mieli tehdä selväksi, että emme ole englantilaisia. Väitimme hetken kaikenlaista, kunnes edessä istuva mies tuli juttelemaan ystävällisesti hra. Kurdi-arabille ja sai kiinnitettyä hänen huomionsa pois meistä. Pysäkki tulikin onneksi nopeasti ja pääsimme pois junasta. Kovasti teki kysyä mieheltä, että mitäs iskua seuraavaksi suunnittelette, mutta jotenkin jäi kysymättä.

Tämä tapaus voittaa kyllä kaikki Helsingin junien kahelit, mitähän seuraavaksi. Onneksi tänään palatessani lentokentältä juttelin todella mukavan serbi-itävaltalaisen kanssa, joten joku usko normaaleihin ihmisiin on vielä tallella.

t: juttelunhaluisten ihmisten magneetti -Pia