Pitänee alkaa päivittää blogia nopeammin, sillä harmittavan usein Jaakko varastaa aiheeni ja tällä kertaa jopa otsikon. Kannattaa siis lukea sieltäkin, tässä muuta tapahtunutta.
Reissu on nyt siis takana ja viisi päivää tuntui parilta viikolta. Brysseliä tuli nähtyä tällä kertaa illallakin ja tavattua Jaakon harjoittelijakaverit. Söimme myös kovasti suositeltuja simpukoita ja ranskalaisia eli suomalaisittain mulfrittejä. Maistuivat varsin hyvälle.
Paremmalle kuitenkin maistui ateria Amsterdamissa 60km pyörälenkin jälkeen. Matkalla näimme mm. tuulimyllyjä ja 400 vuotta vanhan kalastajakylän. Pyöräily itsessään oli kummallisen kevyttä, koska maasto on Hollannissa tunnetun tasaista. Lopussa ja jälkikäteen tosin tuntui sitäkin enemmän ja ruokaa kului varsin paljon.
Tuli siis nähtyä lyhyessä ajassa todella paljon, kiitos loistavan isäntämme. Majoituimme Kiian perhetutun luo ja hän opasti meitä sellaisiin paikkoihin, joihin ei ikinä olisi itse keksinyt mennä. Tosin, jos Pariisissa noudatimme Elinan kanssa sääntöä välttää paikkoja, joissa on lihaa ikkunassa, ei poikkeusta tullut tehtyä tälläkään kerralla.
Monessa paikassa tuli myös törmättyä suomalaisiin ja ensimmäistä kertaa kuukausiin puhuin suomea yli neljän hengen porukassa. Monta kertaa meinasin ensin puhua Jaakolle suomea ja vaihtaa sitten sujuvasti englantiin.
Nyt taidan jatkaa lepäilyä, jumppa jäi väliin kun kävelykin sattuu.
Matkaterveisin punanenä-poski-korva-kaula -Pia
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Pieni kilpailu pitää mielen virkeänä, veren maun suussa ja blogin päivitettynä! Otetaanko tähän nyt vielä teemaan sopivasti joku kiva klisee, vaikka Tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan täydellinen nujertaminen.
Post a Comment