Tänään muutin takaisin kämppääni Helsinkiin. Lähdin Saksaan tasan 4kk ja 5 päivää sitten ja nyt täällä ollaan laatikkojen keskellä taas. Mitä reissusta jäi käteen? Ystäviä, kielitaitoa, kokemusta näin perinteisesti mutta myös paljon muuta. Kaikkea ei jää tosin ikävä.
En jää kaipaamaan
Byrokratiaa. Aikaa menee joka asian kanssa järjettömän paljon.
Homeista kylppäriä. Kotona se on vaan puoliksi yhtä homeessa, kuten tänään totesin.
Keittiövarustustani. Paistinpannu ja monta mukia on luksusta.
Rumaa kampusta. "Beton schönheit."
Itsepalvelua. Laskun saa maksettua kun haluaa, eli heti.
Myöhästyviä junia. Peittosivat jopa VR:n. Syyksi paljastuivat myöhemmin lakot.
Jään kaipaamaan
Palvelukulttuuria. Joka tuoppia ei tarvitse pujotella hakemaan.
Kampusta. Kaikki on lähellä ja kesken päivän pääsi käymään kotona.
"Ilmaista" junailua. Lähimpään kaupunkiin tuli lähdettyä, täällä ei edes Selloon raaski mennä.
Halpaa ruokaa ja juomaa. Opintorahalla pärjäsi yllättävän hyvin.
Terasseja, kahviloita.
Matkustelua. Eurooppa oli lähellä.
Ystäviä.
Tällä hetkellä eniten odotan tiistaita, jolloin Kate ja Christina tulevat Suomeen viikoksi lomailemaan. Helsinki ja mökki kutsuvat ja vaihto jatkuu henkisesti vielä hetkisen.
Nyt blogi vaikenee, kiitoksia seurasta. Aurinkoista kesää!
Wednesday 1 August 2007
Thursday 26 July 2007
Suomessa
Kotona ollaan. Tai siis tällä hetkellä Savonlinnassa, Helsinkiin pääsen muuttamaan kuun alussa. On niin outoa olla mökillä. Työleiri on hieman eri maailmasta kuin Bochum, kymmeneltä nukkumaan ja kasilta ylös ja koko ajan syödään. Ei oikein meinaa onnistua kevään hieman erilaisen rytmin jälkeen.
Maisemissa Saimaa tosin pesee Ruhrin 100-0. Vesi maistuu hyvältä, järvessä voi uida ja mustikoita voi lapata kitaansa niin paljon kuin sielu sietää. Ja luonnon rauha... Ihmisiä on kyllä ikävä, pidemmän päälle mökkielo alkaa puuduttamaan.
Vaihto kaipaa tilinpäätöstä. Kun pääsen vähän pidemmäksi aikaa koneelle alkuviikosta, niin kirjoitan mitä kaipaan ja mitä en -listan. Se olkoon sitten viimeiseni tässä blogissa. Tähän kirjoitteluun on kyllä jäänyt sen verran koukkuun, että ehkä saatan jonkun normiblogin laittaa pystyyn...
Maisemissa Saimaa tosin pesee Ruhrin 100-0. Vesi maistuu hyvältä, järvessä voi uida ja mustikoita voi lapata kitaansa niin paljon kuin sielu sietää. Ja luonnon rauha... Ihmisiä on kyllä ikävä, pidemmän päälle mökkielo alkaa puuduttamaan.
Vaihto kaipaa tilinpäätöstä. Kun pääsen vähän pidemmäksi aikaa koneelle alkuviikosta, niin kirjoitan mitä kaipaan ja mitä en -listan. Se olkoon sitten viimeiseni tässä blogissa. Tähän kirjoitteluun on kyllä jäänyt sen verran koukkuun, että ehkä saatan jonkun normiblogin laittaa pystyyn...
Friday 20 July 2007
Byrokratian ihmeitä, matoja ja pari kuvaa
Ihmeet
Tänään sain siis tarkastettua huoneeni. Operaatio olikin sitten melkoinen, koska Herr Hausmeister ei ollut kertonut lomasijaiselleen, että se tarkastus tosiaan olisi tänään. Itse heräsin kasilta odottelemaan turhaan. Sijainen sitten saapui reilusti myöhässä toimistolleen, josta sain hänet parin muun kanssa tarkistamaan huoneet äkkiä, ennen kuin toinen toimisto (josta saa takuurahat) menee kiinni. Hirveän mesomisen jälkeen mies ilmoittaa, että miksi sulla on nää tavarat täällä ja pitäisi kuulemma luovuttaa avaimet heti. Noh, siinä sitten, että toisen kanssa kyllä sovittiin... Vakituinen ei ollu siis ilmoittanut sijaiselleen yhtään mitään. Hienoa siis. Sain onneksi napinan ja avautumisen jälkeen jäädä tänne sunnuntaihin asti. Ja tätä varten siivosin joka nurkan! Tekisi mieli jättää joku ylläri jollei Hausmeister itse olisi niin mukava.
Toinen asia, mistä mies avautui oli toisen roskiksen puute. Sanoin, että ei mulla mitään toista roskista ole ollut missään vaiheessa. Olihan mulla, mutta siitä seuraavaksi... Lopulta sain lapun, toisesta ohviisista shekin ja lopulta rahat. Huh.
Madot
Täällä on ollut parina viime päivänä aika kuuma. Olen myös ollut aika paljon pois, kuten kirjoitin. Lisäksi suurin osa roskista menee kierrätykseen, joten toista roskista ei juuri tarvitse. Tästä yhtälöstä seuraa se, etten ollut muistanut viedä roskistani noin viikkoon enkä ollut kanttakaan juuri avannut. Eilen avasin. Ja roskis oli täynnä valkoisia matoja!
Kiljumisen, puolisydärin, hengenahdistuksen ja muun jälkeen aloin miettiä, että mitäs nyt. Roskiksessa oli ollut jotain vikaa jo aiemmin, sillä monista pesuista huolimatta se haisi kamalalle jo ilman roskan roskaa. Lisäksi millä ihmeellä madot saisi pois ilman, että ne olisivat ympäri kämppää. Päädyin kolmeen vaihtoehtoon: a) putsaaminen b) jättäminen sijoilleen c) roskiksen heittäminen mäkeen. a) ei oikein houkutellut b) olisi ollut aika ilkeää, tosin tämän aamun jälkeen ihan oikein c) ei hyvä, jos astian puuttuminen huomataan, mutta muuten miellyttävin tapa päästä ötököistä eroon.
Hiippailin siinä sitten varovasti pöntön kanssa roskiksille ja linkosin sen menemään matoineen päivineen. Nyt toivon voivani elää viimeiset pari päivää täällä ilman yhtään uutta eläintarhatarinaa.
Kuvat
Eilen käytiin muiden vaihtarien kanssa samassa tivolissa kun Jaakon kanssa viikonloppuna. Jaakko ehtikin jo kirjoittaa tapahtumakertomuksen, joten kuvat tulevat tässä. Bonuksena eilen ajeltiin törmäilyautoilla, joilla täällä saa ihan oikeasti jopa törmäillä! Niska on vähän kipeä, mutta hauskaa oli senkin edestä.
Maailmanpyörä ja paheellinen olutteltta.
Monella rekalla tämä on tuotu?
Nyt ollaan väärässä osavaltiossa.
Näkymä vanhasta kaupungista tivolille päin.
"En mä mitään lettua ole ostanut."
Maisemia maailmanpyörästä. Väkeä oli siis liikkeellä melkoisesti.
Tälläinen pitkähkö raapustus tällä kertaa, tässä pakkailua vältellessä keksii kaikenlaista...
Tänään sain siis tarkastettua huoneeni. Operaatio olikin sitten melkoinen, koska Herr Hausmeister ei ollut kertonut lomasijaiselleen, että se tarkastus tosiaan olisi tänään. Itse heräsin kasilta odottelemaan turhaan. Sijainen sitten saapui reilusti myöhässä toimistolleen, josta sain hänet parin muun kanssa tarkistamaan huoneet äkkiä, ennen kuin toinen toimisto (josta saa takuurahat) menee kiinni. Hirveän mesomisen jälkeen mies ilmoittaa, että miksi sulla on nää tavarat täällä ja pitäisi kuulemma luovuttaa avaimet heti. Noh, siinä sitten, että toisen kanssa kyllä sovittiin... Vakituinen ei ollu siis ilmoittanut sijaiselleen yhtään mitään. Hienoa siis. Sain onneksi napinan ja avautumisen jälkeen jäädä tänne sunnuntaihin asti. Ja tätä varten siivosin joka nurkan! Tekisi mieli jättää joku ylläri jollei Hausmeister itse olisi niin mukava.
Toinen asia, mistä mies avautui oli toisen roskiksen puute. Sanoin, että ei mulla mitään toista roskista ole ollut missään vaiheessa. Olihan mulla, mutta siitä seuraavaksi... Lopulta sain lapun, toisesta ohviisista shekin ja lopulta rahat. Huh.
Madot
Täällä on ollut parina viime päivänä aika kuuma. Olen myös ollut aika paljon pois, kuten kirjoitin. Lisäksi suurin osa roskista menee kierrätykseen, joten toista roskista ei juuri tarvitse. Tästä yhtälöstä seuraa se, etten ollut muistanut viedä roskistani noin viikkoon enkä ollut kanttakaan juuri avannut. Eilen avasin. Ja roskis oli täynnä valkoisia matoja!
Kiljumisen, puolisydärin, hengenahdistuksen ja muun jälkeen aloin miettiä, että mitäs nyt. Roskiksessa oli ollut jotain vikaa jo aiemmin, sillä monista pesuista huolimatta se haisi kamalalle jo ilman roskan roskaa. Lisäksi millä ihmeellä madot saisi pois ilman, että ne olisivat ympäri kämppää. Päädyin kolmeen vaihtoehtoon: a) putsaaminen b) jättäminen sijoilleen c) roskiksen heittäminen mäkeen. a) ei oikein houkutellut b) olisi ollut aika ilkeää, tosin tämän aamun jälkeen ihan oikein c) ei hyvä, jos astian puuttuminen huomataan, mutta muuten miellyttävin tapa päästä ötököistä eroon.
Hiippailin siinä sitten varovasti pöntön kanssa roskiksille ja linkosin sen menemään matoineen päivineen. Nyt toivon voivani elää viimeiset pari päivää täällä ilman yhtään uutta eläintarhatarinaa.
Kuvat
Eilen käytiin muiden vaihtarien kanssa samassa tivolissa kun Jaakon kanssa viikonloppuna. Jaakko ehtikin jo kirjoittaa tapahtumakertomuksen, joten kuvat tulevat tässä. Bonuksena eilen ajeltiin törmäilyautoilla, joilla täällä saa ihan oikeasti jopa törmäillä! Niska on vähän kipeä, mutta hauskaa oli senkin edestä.
Maailmanpyörä ja paheellinen olutteltta.
Monella rekalla tämä on tuotu?
Nyt ollaan väärässä osavaltiossa.
Näkymä vanhasta kaupungista tivolille päin.
"En mä mitään lettua ole ostanut."
Maisemia maailmanpyörästä. Väkeä oli siis liikkeellä melkoisesti.Tälläinen pitkähkö raapustus tällä kertaa, tässä pakkailua vältellessä keksii kaikenlaista...
Thursday 19 July 2007
Hyvästejä
Viimeiset päivät ovat täynnä kaikenlaista. Kotona ei juuri ehdi kuin kääntymään ja blogikin on tullut laiminlyötyä. Tentit sain päätökseen tiistaina ja sen jälkeen päivät ovatkin täyttyneet byrokratian hoidosta, yleisestä hengauksesta ja illanistujaisista. Hyvästejä on joutunut jo sanomaan - helppoa se ei ole ollut.
Viimeinen salsakerta oli eilen, Jenny lähti eilen, huone pitää tarkastuttaa huomenna, Kate lähtee tänään... Loputon lista viimeisiä asioita, kai sitä kaikesta saisi aina viimeisen sen ja sen. Tänään kuitenkin lähdetään vielä Düsseldorfiin viettämään päivää, huomenna on salsabileet ja lauantaina menen viimeisen kerran Bermudalle. Hauskaa siis luvassa ja aion nauttia näistä päivistä täysillä!
Saksalainen byrokratia ilahduttaa tosin vielä viime hetkilläkin. Yritin saada siis paperiasiat hoidettua yliopistolla, mutta koordinaattorimme on lomalla eikä sijaista ole. Katsotaan milloin ja miten saan suoritusotteeni täältä joskus... Miten täällä aina kaikki on niin pirun vaikeaa?
Kirjoittelen vielä jotain ennen lähtöä, joka on sunnuntaina aamulla. Ihan kohta siis. Hui.
Viimeinen salsakerta oli eilen, Jenny lähti eilen, huone pitää tarkastuttaa huomenna, Kate lähtee tänään... Loputon lista viimeisiä asioita, kai sitä kaikesta saisi aina viimeisen sen ja sen. Tänään kuitenkin lähdetään vielä Düsseldorfiin viettämään päivää, huomenna on salsabileet ja lauantaina menen viimeisen kerran Bermudalle. Hauskaa siis luvassa ja aion nauttia näistä päivistä täysillä!
Saksalainen byrokratia ilahduttaa tosin vielä viime hetkilläkin. Yritin saada siis paperiasiat hoidettua yliopistolla, mutta koordinaattorimme on lomalla eikä sijaista ole. Katsotaan milloin ja miten saan suoritusotteeni täältä joskus... Miten täällä aina kaikki on niin pirun vaikeaa?
Kirjoittelen vielä jotain ennen lähtöä, joka on sunnuntaina aamulla. Ihan kohta siis. Hui.
Monday 16 July 2007
Pian eläintarha
Kerron viikonlopun elämyksistä kun saan kuvat laitettua koneelle, sitä ennen tarinaa eläimistä. Olen jo kuuluisa täällä jutuistani, niitä tulee joka päivä lisää. Luokittelen elukat sisä- ja ulkoasukkeihin. Asun siis ensimmäisessä kerroksessa, joten näen hyvin pihalle ja sieltä myös pääsee kätevästi lentämään tai ryömimään muuten sisään huoneeseeni.
Kylppäri
Kylpyhuoneessa asuvat hämähäkit. Ne ilmeisesti pesivät ilmastointikanavassa, koska niitä tulee sieltä jatkuvalla virralla, isoja ja pieniä. Kyseessä on lajike, jolla on pieni vartalo, mutta valtavat jalat. Kerran aamulla unenpöpperössä vessassa huitaisin suihkuverhoa, kun jotain tarttui käteeni. Salamannopean päättelykyvyn tuloksena katsoin ylös ja eikö sieltä laskeutunut kovaa tahtia n. kolmen sentin jalat omistava hämis. Tuli kiire. Myös ovesta, keittiöstä ja lattialta on löytynyt näitä, kiljahdusten kera.
Lentävät
Ikkunasta lentää sisään jos jonkinnäköistä rotikaista. Kuuluisin on tietysti jo tuttu Heinrich, joka katosi mystisesti. Muita ovat lentomuurahainen, leppäkerttu, kärpäset, banaanikärpäset, yököt, heinäsirkat ja pienet perhoset. Uusimpana huomasin eilen, että joku möttiäinen on palanut kiinni lamppuuni. Mieluummin siis kuumuus kuin ikkuna auki pimeällä. Monessa ikkunassa näkee täällä jos jonkinlaista hyttysverroviritystä, jos pidempään asuisin niin virittäisin itsekin.
Söpöt
Pihalla eli puutarhassa asuu paljon pieniä jäniksiä. Tälläkin hetkellä kaksi kania leikkii pihalla ja mussuttaa ruohoa. Joskus ne innostuvat ajamaan toisiaan takaa aika hauskan näköisesti. Kerran myös harakka ajoi kania takaa kävellen, jänöjussia ei tosin kiinnostanut, pomppasi vaan aina askeleen eteenpäin.
Linnut ovat myös aika hauskoja kaivellessaan matoja nurtsilta. Ja paritteluaikaan suorittaessaan jos jonkinlaisia soidintansseja. Myös siili bongattu pari kertaa!
Limaiset
Sateella etanat saapuvat suurin laumoin kulkukivetykselle. Tästä seuraa luonnollisesti entisiä etanoita, sillä 600 hengen asuntolaan on aikamoinen trafiikki. Kerran mennessäni yliopistolle väistin yhtä valtavaa yksilöä ja ajattelin, että tuo ei tuossa elä kauaa. Palatessani se oli ajettu pyörällä kahtia. Raatokärpäset nauttivat näistä vihreistä limakasoista erityisesti ja näky ei ole kaunis. Itse päädyin katsomaan mihin astun kerran kaavittuani yhtä etanaa kengänpohjasta.
Monesti on kysytty, että mistä huomaat nämä kaikki elukat. Alan ilmeisesti eläköitymään kun ikkunasta jaksaa katsella. Tai sitten ne on vaan ne partiolaisen vaistot...
Kylppäri
Kylpyhuoneessa asuvat hämähäkit. Ne ilmeisesti pesivät ilmastointikanavassa, koska niitä tulee sieltä jatkuvalla virralla, isoja ja pieniä. Kyseessä on lajike, jolla on pieni vartalo, mutta valtavat jalat. Kerran aamulla unenpöpperössä vessassa huitaisin suihkuverhoa, kun jotain tarttui käteeni. Salamannopean päättelykyvyn tuloksena katsoin ylös ja eikö sieltä laskeutunut kovaa tahtia n. kolmen sentin jalat omistava hämis. Tuli kiire. Myös ovesta, keittiöstä ja lattialta on löytynyt näitä, kiljahdusten kera.
Lentävät
Ikkunasta lentää sisään jos jonkinnäköistä rotikaista. Kuuluisin on tietysti jo tuttu Heinrich, joka katosi mystisesti. Muita ovat lentomuurahainen, leppäkerttu, kärpäset, banaanikärpäset, yököt, heinäsirkat ja pienet perhoset. Uusimpana huomasin eilen, että joku möttiäinen on palanut kiinni lamppuuni. Mieluummin siis kuumuus kuin ikkuna auki pimeällä. Monessa ikkunassa näkee täällä jos jonkinlaista hyttysverroviritystä, jos pidempään asuisin niin virittäisin itsekin.
Söpöt
Pihalla eli puutarhassa asuu paljon pieniä jäniksiä. Tälläkin hetkellä kaksi kania leikkii pihalla ja mussuttaa ruohoa. Joskus ne innostuvat ajamaan toisiaan takaa aika hauskan näköisesti. Kerran myös harakka ajoi kania takaa kävellen, jänöjussia ei tosin kiinnostanut, pomppasi vaan aina askeleen eteenpäin.
Linnut ovat myös aika hauskoja kaivellessaan matoja nurtsilta. Ja paritteluaikaan suorittaessaan jos jonkinlaisia soidintansseja. Myös siili bongattu pari kertaa!
Limaiset
Sateella etanat saapuvat suurin laumoin kulkukivetykselle. Tästä seuraa luonnollisesti entisiä etanoita, sillä 600 hengen asuntolaan on aikamoinen trafiikki. Kerran mennessäni yliopistolle väistin yhtä valtavaa yksilöä ja ajattelin, että tuo ei tuossa elä kauaa. Palatessani se oli ajettu pyörällä kahtia. Raatokärpäset nauttivat näistä vihreistä limakasoista erityisesti ja näky ei ole kaunis. Itse päädyin katsomaan mihin astun kerran kaavittuani yhtä etanaa kengänpohjasta.
Monesti on kysytty, että mistä huomaat nämä kaikki elukat. Alan ilmeisesti eläköitymään kun ikkunasta jaksaa katsella. Tai sitten ne on vaan ne partiolaisen vaistot...
Wednesday 11 July 2007
Puoliloma
Putki on vihdoin saatu poikki, lukemisen-eilukemisenhuononomantunnon-tenttienteon-putki siis. Maanantaina oli pelätty kolmen tentin sarja ja eilen yksi. Tehdyistä yksi on mennyt hyvin, kahdesta ei oikein voi sanoa mitään ja yhdestä ei tullut yhtään mitään. Vika odottaa viikon päästä ja siihen asti aion keskittyä puolilomailuun.
Viimeisten päivien suunnittelu on kovassa vauhdissa. Odotettavissa on lounaita, synttärijuhlia, salsabileitä ja tietysti monet läksiäiset. Ja turistioppaana osa 4, Jaakko tulee viikonlopuksi kylään! Ehkä mennään Kölniin, ehkä Düsseldorfiin. Ainut mikä on varmaa on se, että mun huoneessa ei ainakaan kauaa aikaa voi viettää tai hulluus iskee.
Odotettavissa ollut "siihenjasiihen maahan pitäisi mennä käymään" -tauti velloo myös epidemian lailla. Toivottavasti saisin toteutettua edes osan kutsuista. Suomeen taas sain houkuteltua ekat jo elokuun puolessa välissä joten hyviä ulkkari-ideoita otetaan vastaan... mökille ollaan jo menossa, totta kai!
Viimeisten päivien suunnittelu on kovassa vauhdissa. Odotettavissa on lounaita, synttärijuhlia, salsabileitä ja tietysti monet läksiäiset. Ja turistioppaana osa 4, Jaakko tulee viikonlopuksi kylään! Ehkä mennään Kölniin, ehkä Düsseldorfiin. Ainut mikä on varmaa on se, että mun huoneessa ei ainakaan kauaa aikaa voi viettää tai hulluus iskee.
Odotettavissa ollut "siihenjasiihen maahan pitäisi mennä käymään" -tauti velloo myös epidemian lailla. Toivottavasti saisin toteutettua edes osan kutsuista. Suomeen taas sain houkuteltua ekat jo elokuun puolessa välissä joten hyviä ulkkari-ideoita otetaan vastaan... mökille ollaan jo menossa, totta kai!
Friday 6 July 2007
Kansainvälisyydestä
Alkuun ihmettelin meidän vaihtarien vähyyttä. Erasmuksia on vain n.70 ja näistä sosiaalisia tapauksia ehkä vajaa puolet. Opiskelijoita Unilla sentään on 33000. Ulkomaalaisia tuntui kuitenkin riittävän ja kansainvälisyys kävelee vastaan joka paikassa. Myöhemmin tajusin, että täällä tutkarien osuus ulkkareista on tosi suuri. Tähän päälle vielä Euroopan ulkopuolelta tulevat vaihtarit, maahanmuuttajien jälkikasvu ja harjoitteluja tekevät niin siinähän se.
HSE:ssä on tottunut siihen, että ulkkari on sama asia kuin vaihtari ja kaikki pomppivat saman ohjelman mukaan. Täällä AIESEC:illa on oma ohjelmansa, ESN:llä oma ja niin edelleen - muita ei tapaakaan. Pikku hiljaa verkostoitumista on kuitenkin tapahtut saksankurssien, tutun tuttujen, toisten kämppisten, kurssien ja muiden kautta. Jopa keskenään viihtyvät italialaiset, espanjankieliset ja ranskalaiset ovat uskaltautuneet muiden seuraan.
Bileissä on hauska seurailla menoa, juorut ja huhut kiertävät kuin kuntiksissa ikään. Eihän tähän mennytkään kuin muutama kuukausi - jo kahden viikon päästä ihmettelenkin vain lähinnä, että mihin kiviä on mökillä tänä kesänä kannettu.
p.s. Niin, se eka tentti meni ihan hyvin. Tai no, jos tajusin kysymykset oikein...
EDIT: niin moni on jo palannut takaisin koti-Suomeen, että linkkilista lyheni, mutta samalla laitoin pari uutta tilalle. Lupia kyselemättä tietenkin.
HSE:ssä on tottunut siihen, että ulkkari on sama asia kuin vaihtari ja kaikki pomppivat saman ohjelman mukaan. Täällä AIESEC:illa on oma ohjelmansa, ESN:llä oma ja niin edelleen - muita ei tapaakaan. Pikku hiljaa verkostoitumista on kuitenkin tapahtut saksankurssien, tutun tuttujen, toisten kämppisten, kurssien ja muiden kautta. Jopa keskenään viihtyvät italialaiset, espanjankieliset ja ranskalaiset ovat uskaltautuneet muiden seuraan.
Bileissä on hauska seurailla menoa, juorut ja huhut kiertävät kuin kuntiksissa ikään. Eihän tähän mennytkään kuin muutama kuukausi - jo kahden viikon päästä ihmettelenkin vain lähinnä, että mihin kiviä on mökillä tänä kesänä kannettu.
p.s. Niin, se eka tentti meni ihan hyvin. Tai no, jos tajusin kysymykset oikein...
EDIT: niin moni on jo palannut takaisin koti-Suomeen, että linkkilista lyheni, mutta samalla laitoin pari uutta tilalle. Lupia kyselemättä tietenkin.
Tuesday 3 July 2007
Tentit lähestyvät
Huomenna olisi sitten eka tentti. Tämä viikko on mennyt tiedustellessa tenttikäytäntöjä, saako ottaa sanakirjan mukaan, millä kynällä pitää kirjoittaa (kiitos Maija vinkistä, en olisi tajunnut) ja selvitellessä paikkoja ja aikoja. Tulokset olivat seuraavat: englanniksi saa vastata, osassa tenteistä pitää kirjoittaa kuuliksella, osassa ihan sama. Sanakirja on (huh) sallittu. Itse onneksi tajusin sentään ilmoittautua tentteihin ajoissa, toisin kuin eräät, joten vältyin ylimääräiseltä toimistokierrokselta. Kokonaan toinen asia on, että miten siellä itse tilanteessa tulee sählättyä. Historia ei ole kovin vakuuttava...
Luennot taas alkavat olla vähissä, jäljellä on enää yksi tunti saksaa. Lauantaina on myös kesäbileiksi naamioidut massaläksiäiset. Onneksi ihmiset alkavat poistua maasta todellisuudessa vasta samoihin aikoihin kun itsekin lähden. Paitsi yksi englantilainen, joka joutui lähtemään kotiin shoppailtuaan niin paljon, ettei ollut enää varaa maksaa vuokraa.
Muuten täällä ei oikein tapahdu vieläkään mitään ihmeellistä, vettä sataa joka päivä ja on edelleen kylmä. Missä se kuuma kesä on? Ehkä viikonloppuna...
Luennot taas alkavat olla vähissä, jäljellä on enää yksi tunti saksaa. Lauantaina on myös kesäbileiksi naamioidut massaläksiäiset. Onneksi ihmiset alkavat poistua maasta todellisuudessa vasta samoihin aikoihin kun itsekin lähden. Paitsi yksi englantilainen, joka joutui lähtemään kotiin shoppailtuaan niin paljon, ettei ollut enää varaa maksaa vuokraa.
Muuten täällä ei oikein tapahdu vieläkään mitään ihmeellistä, vettä sataa joka päivä ja on edelleen kylmä. Missä se kuuma kesä on? Ehkä viikonloppuna...
Friday 29 June 2007
Lukuiloa
Täällä on kovin hiljaista nykyään. Ulkona sataa ja kaikki yrittävät lukea tentteihin, vaihtelevalla menestyksellä tosin. Eri maista tulevien vaatimukset vaihtelevat aika paljon. Kaikkien pitäisi suorittaa se paljon puhuttu 30ects, mutta käytäntö on hieman toinen. Brittien ei tarvitse esimerkiksi päästä kursseistaan läpi lainkaan. Mikä sinänsä on outoa, sillä he kaikki ovat kielten opiskelijoita ja saksan osaaminen lienee saksanopettajalle varsin oleellinen taito. Muuten muilla on yleisesti joku prosenttiraja, jonka verran pisteitä pitäisi saada kasaan. Kolmasosa, puolet, ja meillä tietysti 100%. Kukaan muu ei joudu palauttamaan rahojaan, ellei nyt pyöreän nollan kanssa tule takaisin.
Osa tietysti haluaa ehdoin tahdoin suorittaa ihan kaiken mahdollisen ja sen tähden he eivät teekään muuta kuin opiskele. Yksi sai stressi-tulehduksen käteensä ja sai sen seurauksena viisi päivää ulkonaliikkumiskieltoa.
Osa tietysti haluaa ehdoin tahdoin suorittaa ihan kaiken mahdollisen ja sen tähden he eivät teekään muuta kuin opiskele. Yksi sai stressi-tulehduksen käteensä ja sai sen seurauksena viisi päivää ulkonaliikkumiskieltoa.
Sunday 24 June 2007
Juhannukseni plussapallona
Juhannus on mennyt täällä, kuten arvata saattaa, varsin epäjuhannusmaisissa merkeissä. Hauskaa on kuitenkin onneksi ollut kiitos samaan aikaan sattuneiden kaupunkifestareiden. Olin kuullut, että tapahtuma on massiivinen, mutta silti se pääsi yllättämään väkimäärällään. Keskustaan oli väsätty neljä lavaa niille ainoille aukioille, joita täältä löytyy. Lavojen välit oli katettu perinteisillä festarikojuilla ja bermudan jokainen baari otti tapahtumasta hyödyn irti mm. myymällä ovelta drinkkejä ja olutta mukaan. Ja kojuista joka toinen kauppasi jotain viinaksia. Suomalaiselle tämä tietysti oli suuri ihmetys, meillä karsinoihin ja kyttäykseen tottuneena.
Itse bändejä en sitten kuitenkaan mennyt katsomaan ohikävelyä enempää. Syitä on kaksi: musiikki ja sää. Saksalaiset tunnetusti rakastavat teknoa ja heviä. Mutta onko ne ihan pakko yhdistää? Samoin puolet yleisöstä olisi sopinut loistavasti Tuska-festareille, joten se kertoo jotain tyylilajeista. Sää ei myöskään suosinyt, välillä (koko ajan) tuli hillittömiä kuuroja ukkosella ja ilman.
Perjantaina tosin yksi paikallinen ulkkariaktiivi oli järjesti grillibileet varsin hyvällä paikalla. Kämpän ikkunasta näki mukavasti yhdelle lavalle. Ja koska kaupungin sääntöjen mukaan soittaminen pitää lopettaa kymmeneltä, jäivät bändit sinä iltana näkemättä. Ei sinne sateeseen olisi kyllä muutenkaan tullut mentyä seisomaan.
Ja tuosta otsikosta, Jägermeisterin promotiimi kunnostautui myymällä viinaksiensa ohella sadeviittoja ja hattuja. Ja koska tällä pituudella sateenvarjon käyttäminen tungoksessa on tosi kätevää, niin pitihän sitä se hieno kirkkaan oranssi hupullinen sadeviitta hankkia...
Itse bändejä en sitten kuitenkaan mennyt katsomaan ohikävelyä enempää. Syitä on kaksi: musiikki ja sää. Saksalaiset tunnetusti rakastavat teknoa ja heviä. Mutta onko ne ihan pakko yhdistää? Samoin puolet yleisöstä olisi sopinut loistavasti Tuska-festareille, joten se kertoo jotain tyylilajeista. Sää ei myöskään suosinyt, välillä (koko ajan) tuli hillittömiä kuuroja ukkosella ja ilman.
Perjantaina tosin yksi paikallinen ulkkariaktiivi oli järjesti grillibileet varsin hyvällä paikalla. Kämpän ikkunasta näki mukavasti yhdelle lavalle. Ja koska kaupungin sääntöjen mukaan soittaminen pitää lopettaa kymmeneltä, jäivät bändit sinä iltana näkemättä. Ei sinne sateeseen olisi kyllä muutenkaan tullut mentyä seisomaan.
Ja tuosta otsikosta, Jägermeisterin promotiimi kunnostautui myymällä viinaksiensa ohella sadeviittoja ja hattuja. Ja koska tällä pituudella sateenvarjon käyttäminen tungoksessa on tosi kätevää, niin pitihän sitä se hieno kirkkaan oranssi hupullinen sadeviitta hankkia...
Tuesday 19 June 2007
Kanoja ja outoja oluita
Luentoja on jäljellä enää kolme viikkoa. Eka tentti odottelee kahden viikon päästä, se kaikkein vaikein tapaus vielä. Samaan aikaan käynnistyy asuntoloiden Sommerfest-aika ja Bochumin suurin tapahtuma Bochum Total vie viikonlopun. Ja jossain vaiheessa pitäisi lukea... Matkustelu, eli kesän hauskin osuus, on kuitenkin ohi. Noh, tulihan noita kanavia jo nähtyä ihan tarpeeksi.
Kanavia löytyi myös sunnuntaina Gentistä, kun Jaakon kanssa saimme itsemme liikkeelle katselemaan muutakin kuin naapuritalon seinää. Jaakko kertoikin tuosta omassa blogissaan, toivottavasti kuviakin ilmestyy jossain vaiheessa. Gentistä muuten pitää vielä mainita puistossa vapaana elävät kanat. Ihmettelin, että onko jossain lähimain eläinpiha, kun kuului aika kovaäänistä kiekumista. Seuraavan mutkan takana käveli sitten kukko vastaan ja rinteessä eli kana poikineen, kirjaimellisesti.
Muuten Brysselin vierailu kului "perinteisissä" merkeissä. Käveltiin ympäriinsä perjantaina muiden bochumilaisten kanssa, matkaa kertyi varmaan 15km. Illalla paikalliset pitivät meille myös hauskan olutmaistelun, innokkaan selostuksen kera. Maistoin vintillä luonnonhiivoilla käynyttä olutta, oli aika erikoista, mutta ihan hyvää. Tämä vaatii kypsyäkseen kuulemma paljon vanhoja puurakenteita hämähäkkeineen päivineen. Toinen illan ihme oli omena-olut. Tarjolla olisi ollut kyllä kaikkea kiiwistä kirsikkaan. Jaakko voi varmaan jossain vaiheessa esitelmöidä aiheesta belgialainen olut, kun on sitä päässyt paikallisena enemmän testailemaan.
Nyt kirjojen pariin!
Kanavia löytyi myös sunnuntaina Gentistä, kun Jaakon kanssa saimme itsemme liikkeelle katselemaan muutakin kuin naapuritalon seinää. Jaakko kertoikin tuosta omassa blogissaan, toivottavasti kuviakin ilmestyy jossain vaiheessa. Gentistä muuten pitää vielä mainita puistossa vapaana elävät kanat. Ihmettelin, että onko jossain lähimain eläinpiha, kun kuului aika kovaäänistä kiekumista. Seuraavan mutkan takana käveli sitten kukko vastaan ja rinteessä eli kana poikineen, kirjaimellisesti.
Muuten Brysselin vierailu kului "perinteisissä" merkeissä. Käveltiin ympäriinsä perjantaina muiden bochumilaisten kanssa, matkaa kertyi varmaan 15km. Illalla paikalliset pitivät meille myös hauskan olutmaistelun, innokkaan selostuksen kera. Maistoin vintillä luonnonhiivoilla käynyttä olutta, oli aika erikoista, mutta ihan hyvää. Tämä vaatii kypsyäkseen kuulemma paljon vanhoja puurakenteita hämähäkkeineen päivineen. Toinen illan ihme oli omena-olut. Tarjolla olisi ollut kyllä kaikkea kiiwistä kirsikkaan. Jaakko voi varmaan jossain vaiheessa esitelmöidä aiheesta belgialainen olut, kun on sitä päässyt paikallisena enemmän testailemaan.
Nyt kirjojen pariin!
Thursday 14 June 2007
Berliinistä Brysseliin
Viimeinen pidempi reissu tänä kesänä on edessä huomenna, kun bussilastillinen vaihtareita lähtee valloittamaan Brysseliä. Itse en tosin luonnollisestikaan palaa muiden mukana illalla pois, vaan jään ihmettelemään kaupunkia Jaakon luo.
Mutta palaillakseni menneeseen: viime viikonloppu sujui mukavasti helteisessä Berliinissä. Lämmintä riitti hieman liikaa suomalaiselle, varjossakin oli yli 30 astetta. Ihmettelemistä oli Etelä-Euroopan sankareissa, jotka sitkeästi pitivät farkkuja (ja yksi jopa karvasaappaita) sen kummemmin hetkahtamatta. Kaupunki oli varsin hauska paikka, nähtävää siellä riittäisi moneksi viikoksi. Harmitti melkoisesti, kun pe-su matkasta 16h meni pelkästään bussimatkoihin.
Jokiajelulla (jälleen), vieressä Kiia ja Kate.
Juutalaisten muistomerkillä. Mun pää toinen oikealla.
Opas ja pala vanhaa kunnon DDR-propagandaa.
Liittovaltiopäivätalon kupolissa. Vain saksalainen arkkitehti keksii lisätä peruskorjauksen ohessa parlamenttitalon kupoliin näköalapaikan yleisölle.
Ja tässä jono kyseiseen pytinkiin puoli kymmenen aikaan illalla... Onneksi päästiin ryhmälipulla jonon ohi, muuten olisi jäänyt kyllä käymättä.
Myös Berliiniin palaan vielä uudelleen!
Maanantaina sitten porukat tuli käymään Bochumissa. Täällä ei kummoisesti ole näkemistä, niin päätettiin käydä Düsseldorfissa katselemassa paikkoja ja rautatieasemaa lukuunottamatta tulikin nähtyä paikka ihan hyvin. Nyt sählä-Salot ovat matkalla jossain Etelä-Saksassa ja koti kutsuu maanantaina.
Nyt pakkailemaan, lähtö on aamulla klo 6.00. Brr.
Mutta palaillakseni menneeseen: viime viikonloppu sujui mukavasti helteisessä Berliinissä. Lämmintä riitti hieman liikaa suomalaiselle, varjossakin oli yli 30 astetta. Ihmettelemistä oli Etelä-Euroopan sankareissa, jotka sitkeästi pitivät farkkuja (ja yksi jopa karvasaappaita) sen kummemmin hetkahtamatta. Kaupunki oli varsin hauska paikka, nähtävää siellä riittäisi moneksi viikoksi. Harmitti melkoisesti, kun pe-su matkasta 16h meni pelkästään bussimatkoihin.
Jokiajelulla (jälleen), vieressä Kiia ja Kate.
Juutalaisten muistomerkillä. Mun pää toinen oikealla.
Opas ja pala vanhaa kunnon DDR-propagandaa.
Liittovaltiopäivätalon kupolissa. Vain saksalainen arkkitehti keksii lisätä peruskorjauksen ohessa parlamenttitalon kupoliin näköalapaikan yleisölle.
Ja tässä jono kyseiseen pytinkiin puoli kymmenen aikaan illalla... Onneksi päästiin ryhmälipulla jonon ohi, muuten olisi jäänyt kyllä käymättä.
Myös Berliiniin palaan vielä uudelleen!Maanantaina sitten porukat tuli käymään Bochumissa. Täällä ei kummoisesti ole näkemistä, niin päätettiin käydä Düsseldorfissa katselemassa paikkoja ja rautatieasemaa lukuunottamatta tulikin nähtyä paikka ihan hyvin. Nyt sählä-Salot ovat matkalla jossain Etelä-Saksassa ja koti kutsuu maanantaina.
Nyt pakkailemaan, lähtö on aamulla klo 6.00. Brr.
Tuesday 12 June 2007
...loading data...
Nyt on takana Berliini, porukoiden vierailu ja liian vähän yöunta. Huomenna tai torstaina luvassa päivitystä kuvien kera!
Tuesday 5 June 2007
Opiskelusta ja sen hankaluudesta
Yleisin syy siihen, etten opiskele on se, ettei huvita. Täällä henkisten esteiden lisäksi on vielä monia fyysisiä sellaisia. Kieli tuottaa luonnollisesti omat ongelmansa, mutta se oli odotettua. Sitä taas en odottanut, että materiaalien hankkiminen olisi käsittämättömän rasittavaa.
Kalvojen saamiseksihan ostimme printterin, jotta se olisi "helppoa". No, helppoa ja halpaa se ei ole vieläkään, mutta tulostus sentään onnistuu. Luentomuistiinpanojen lisäksi tarvitaan kirja tai useita tenttiin lukemiseksi. Kirjastoja on useita, yksi pääkirjasto, joka koostuu lähinnä valtavista betonisisustuksista ja laitoskirjastot. Kirjat taas jakautuvat, kuten meilläkin usein, professoreille ja kirjastolle. Käytin epähuomiossa monikkoa, sillä kurssikirjaa on yleensä tarjolla yksi kappale, jota ei saa lainata. Kursseilla on normaalisti n. 100-200 osallistujaa, joten professorit kehottavatkin epäsuorasti käydä lainaamassa proffalla olevaa kirjaa ja kopioimaan sen. Tämä on todella helppoa, halpaa ja mukavaa.
Ajattelin sitten mennä kirjastoon lukemaan sitä ainoaa kappaletta. Onnistuin toisella kerralla, sillä kirjastoon ei saa mennä laukun kanssa, eli laukku pitää viedä alakerrassa oleviin lokeroihin. Lokerot vaativat taas kahden euron kolikon. Sen voi arvata, että onko sitä kolikkoa ikinä mukana. Todella helppoja ja mukavaa.
En ole vielä keksinyt, miten paikalliset asian ratkaisevat. Veikkaus olisi, että kirjoja ei oikeasti tarvitse lukea...
Kalvojen saamiseksihan ostimme printterin, jotta se olisi "helppoa". No, helppoa ja halpaa se ei ole vieläkään, mutta tulostus sentään onnistuu. Luentomuistiinpanojen lisäksi tarvitaan kirja tai useita tenttiin lukemiseksi. Kirjastoja on useita, yksi pääkirjasto, joka koostuu lähinnä valtavista betonisisustuksista ja laitoskirjastot. Kirjat taas jakautuvat, kuten meilläkin usein, professoreille ja kirjastolle. Käytin epähuomiossa monikkoa, sillä kurssikirjaa on yleensä tarjolla yksi kappale, jota ei saa lainata. Kursseilla on normaalisti n. 100-200 osallistujaa, joten professorit kehottavatkin epäsuorasti käydä lainaamassa proffalla olevaa kirjaa ja kopioimaan sen. Tämä on todella helppoa, halpaa ja mukavaa.
Ajattelin sitten mennä kirjastoon lukemaan sitä ainoaa kappaletta. Onnistuin toisella kerralla, sillä kirjastoon ei saa mennä laukun kanssa, eli laukku pitää viedä alakerrassa oleviin lokeroihin. Lokerot vaativat taas kahden euron kolikon. Sen voi arvata, että onko sitä kolikkoa ikinä mukana. Todella helppoja ja mukavaa.
En ole vielä keksinyt, miten paikalliset asian ratkaisevat. Veikkaus olisi, että kirjoja ei oikeasti tarvitse lukea...
Monday 4 June 2007
Olutta ja maisemia
Taas arjessa jälleen, loma vierähtää aina liian nopeasti. Viime viikon lopun, keskiviikosta lauantaille, vietimme vaihtariporukalla Prahassa. Kaupunki oli tosi hieno, keskustan vanhat rakennukset oli laitettu viimeisen päälle (pari vuotta sitten olleen pahan tulvan jälkeen varsin välttämätön pakko maalailla). Hinnat suosivat myös opiskelijaa, kunnon aterian juomineen sai aina alle kympillä. Ja olut oli sen 50snt. Usein piti valita olut, koska vesi oli tuplasti kalliimpaa. Tsekkiläiset ovat siis kaljansa kanssa vielä fanaattisempia kuin saksalaiset. Jostain luin, että aikoja sitten vettä ei voinut sen likaisuuden takia juoda, joten kaikki joivat olutta tai viiniä - sama meininki tuntuu jatkuvan nykyäänkin.
Yövyimme halvimmassa mahdollisessa paikassa, kolme yötä maksoi 50e. Huoneita ei sentään tarvinnut jakaa, koska meitä oli reissussa niin monta. Pienenä miinuksena hostellissa oli 30 ruotsalaisen teinin ryhmä, jotka olivat liian nuoria viettääkseen iltoja kaupungilla. Koko kööri sitten huusi, riehui, kolautteli ovia, itki ja rähinöitsi varsin aikaisesta aamusta pitkälle iltaan. Aamuälämölö söi erityisesti. Jostain kumman syystä aina tullessamme hostellille tai lähtiessä sieltä jalka sattui osumaan kaikkeen, mikä piti ääntä. Toivottavasti reppanat eivät heränneet.
Tässä pari kuvaa reissulta:
Kuva on otettu Kaarlensillalta, joka on kuuluisin vanhin Prahan silta. Takana Vlatava-joki.
Ryhmäkuva viimeisen illan ravintolasta. Kuvassa vasemmalta Kiia, Matti, Axel (ruotsista), Jeremy (ranskasta), Jenny (englannista), allekirjoittanut (mistä lie) ja Christina (hollannista).
Prahan kapeimmalla kujalla oli liikennevalot. Kuja on ainut tie hienostohotellille, joten valot ovat tarpeen jotteivat laatutietoiset törmäile toisiinsa.
Kate kuvaa Axelia Ruutitornissa. Näillä ihmisillä on joku fiksaatio poseeraukseen. Kuvia ei missään nimessä saa ottaa ilman "proper pose!".
Lopuksi perinteinen maisemakuva otettuna Prahan "Eiffel-tornista". Kyseessä on siis tornin minikopio, suunnittelijana sentään itse Eiffel.
Suosittelen Prahaa kaikille, on se sen arvoista :).
Lisää kuvia kiinnostuneille löytyy Facebookista, siellä materiaalia myös muilta reissuilta.
Yövyimme halvimmassa mahdollisessa paikassa, kolme yötä maksoi 50e. Huoneita ei sentään tarvinnut jakaa, koska meitä oli reissussa niin monta. Pienenä miinuksena hostellissa oli 30 ruotsalaisen teinin ryhmä, jotka olivat liian nuoria viettääkseen iltoja kaupungilla. Koko kööri sitten huusi, riehui, kolautteli ovia, itki ja rähinöitsi varsin aikaisesta aamusta pitkälle iltaan. Aamuälämölö söi erityisesti. Jostain kumman syystä aina tullessamme hostellille tai lähtiessä sieltä jalka sattui osumaan kaikkeen, mikä piti ääntä. Toivottavasti reppanat eivät heränneet.
Tässä pari kuvaa reissulta:
Kuva on otettu Kaarlensillalta, joka on kuuluisin vanhin Prahan silta. Takana Vlatava-joki.
Ryhmäkuva viimeisen illan ravintolasta. Kuvassa vasemmalta Kiia, Matti, Axel (ruotsista), Jeremy (ranskasta), Jenny (englannista), allekirjoittanut (mistä lie) ja Christina (hollannista).
Prahan kapeimmalla kujalla oli liikennevalot. Kuja on ainut tie hienostohotellille, joten valot ovat tarpeen jotteivat laatutietoiset törmäile toisiinsa.
Kate kuvaa Axelia Ruutitornissa. Näillä ihmisillä on joku fiksaatio poseeraukseen. Kuvia ei missään nimessä saa ottaa ilman "proper pose!".
Lopuksi perinteinen maisemakuva otettuna Prahan "Eiffel-tornista". Kyseessä on siis tornin minikopio, suunnittelijana sentään itse Eiffel.
Suosittelen Prahaa kaikille, on se sen arvoista :).
Lisää kuvia kiinnostuneille löytyy Facebookista, siellä materiaalia myös muilta reissuilta.
Sunday 27 May 2007
Junakavereita
Elina lähti juuri matkaan takaisin Suomeen ja hauska viikonloppu tulikin vietettyä. Kiertelimme Düsseldorfissa ja Kölnissä ja tietysti yliopistolla. Matkustelu vaati luonnollisesti paljon ajelua lähijunissa, joissa tunnetusti liikkuu kaikenlaista väkeä. Tällä kertaa tuli taas tavattua varsinaisia tapauksia.
Eilen edessämme istui korealainen, joka kuvasti kuvitteli pystyvänsä ottamaan meistä kuvia kännykällään ilman, että huomaamme. Taisi ottaa videotakin.
Toinen, paljon pahempi kaveri tuli juttelemaan meille, kun palasimme Düsseldorfista perjantaina myöhään illalla. Hän ilmoitti kuuluvansa surullisenkuuluisaan terroristijärjestöön ja toimivansa Osaman alaisuudessa. Lisäksi hän kertoi poltelleensa pari jointtia rankan työpäivän jälkeen. Tässä vaiheessa iski pienoinen hiki otsaan ja alkoi kova yritys päästä äijästä eroon. Mies kehui puhuvansa seitsemää kieltä, tosin englanti oli hänen mielestään koirien haukuntaa. Siinä vaiheessa teki mieli tehdä selväksi, että emme ole englantilaisia. Väitimme hetken kaikenlaista, kunnes edessä istuva mies tuli juttelemaan ystävällisesti hra. Kurdi-arabille ja sai kiinnitettyä hänen huomionsa pois meistä. Pysäkki tulikin onneksi nopeasti ja pääsimme pois junasta. Kovasti teki kysyä mieheltä, että mitäs iskua seuraavaksi suunnittelette, mutta jotenkin jäi kysymättä.
Tämä tapaus voittaa kyllä kaikki Helsingin junien kahelit, mitähän seuraavaksi. Onneksi tänään palatessani lentokentältä juttelin todella mukavan serbi-itävaltalaisen kanssa, joten joku usko normaaleihin ihmisiin on vielä tallella.
t: juttelunhaluisten ihmisten magneetti -Pia
Eilen edessämme istui korealainen, joka kuvasti kuvitteli pystyvänsä ottamaan meistä kuvia kännykällään ilman, että huomaamme. Taisi ottaa videotakin.
Toinen, paljon pahempi kaveri tuli juttelemaan meille, kun palasimme Düsseldorfista perjantaina myöhään illalla. Hän ilmoitti kuuluvansa surullisenkuuluisaan terroristijärjestöön ja toimivansa Osaman alaisuudessa. Lisäksi hän kertoi poltelleensa pari jointtia rankan työpäivän jälkeen. Tässä vaiheessa iski pienoinen hiki otsaan ja alkoi kova yritys päästä äijästä eroon. Mies kehui puhuvansa seitsemää kieltä, tosin englanti oli hänen mielestään koirien haukuntaa. Siinä vaiheessa teki mieli tehdä selväksi, että emme ole englantilaisia. Väitimme hetken kaikenlaista, kunnes edessä istuva mies tuli juttelemaan ystävällisesti hra. Kurdi-arabille ja sai kiinnitettyä hänen huomionsa pois meistä. Pysäkki tulikin onneksi nopeasti ja pääsimme pois junasta. Kovasti teki kysyä mieheltä, että mitäs iskua seuraavaksi suunnittelette, mutta jotenkin jäi kysymättä.
Tämä tapaus voittaa kyllä kaikki Helsingin junien kahelit, mitähän seuraavaksi. Onneksi tänään palatessani lentokentältä juttelin todella mukavan serbi-itävaltalaisen kanssa, joten joku usko normaaleihin ihmisiin on vielä tallella.
t: juttelunhaluisten ihmisten magneetti -Pia
Thursday 24 May 2007
Hellettä ja porausta
Täällä on jälleen kesä. Onneksi samalla alkoi loma (taas). Elinakin valitsi hyvän hetken tulla ihmettelemään paikkoja, pitäisi tämän sään Suomen kelit voittaa vaikka maisemissa Bochum häviääkin.
Tänään siis torstaiseen tapaan sain nukkua pitkään. Tai siis olisin saanut, ellei poraaminen alkaisi aina kahdeksalta aamulla. Tähän 600 hengen asuntolaani rakennetaan uutta tv-radio-jotain systeemiä, jonka takia jokaiseen asuntoon pitää käydä lisäämässä jotain. (Loistavalla saksankielentaidollani yritin tulkita ilmoitusta.) Tämä jokin ilmeisesti sisältää poraamista. Yleismaailmalliseen tapaan jyrääminen alkaa aamulla ja loppuu kymmeneltä. Sama juttu Suomessa viime kesänä. Miksei sitä voi tehdä iltapäivällä, kysyy nimim. Epätietoinen.
Nyt olen kovan valinnan edessä. Mennäkö lukemaan tiedekunnan kirjastoon, mennäkö lounaalle vai löhöäisikö kotona ennen saksantunnille menoa. Hmm...
Tänään siis torstaiseen tapaan sain nukkua pitkään. Tai siis olisin saanut, ellei poraaminen alkaisi aina kahdeksalta aamulla. Tähän 600 hengen asuntolaani rakennetaan uutta tv-radio-jotain systeemiä, jonka takia jokaiseen asuntoon pitää käydä lisäämässä jotain. (Loistavalla saksankielentaidollani yritin tulkita ilmoitusta.) Tämä jokin ilmeisesti sisältää poraamista. Yleismaailmalliseen tapaan jyrääminen alkaa aamulla ja loppuu kymmeneltä. Sama juttu Suomessa viime kesänä. Miksei sitä voi tehdä iltapäivällä, kysyy nimim. Epätietoinen.
Nyt olen kovan valinnan edessä. Mennäkö lukemaan tiedekunnan kirjastoon, mennäkö lounaalle vai löhöäisikö kotona ennen saksantunnille menoa. Hmm...
Monday 21 May 2007
Simpukoita, tuulimyllyjä ja muita kliseitä
Pitänee alkaa päivittää blogia nopeammin, sillä harmittavan usein Jaakko varastaa aiheeni ja tällä kertaa jopa otsikon. Kannattaa siis lukea sieltäkin, tässä muuta tapahtunutta.
Reissu on nyt siis takana ja viisi päivää tuntui parilta viikolta. Brysseliä tuli nähtyä tällä kertaa illallakin ja tavattua Jaakon harjoittelijakaverit. Söimme myös kovasti suositeltuja simpukoita ja ranskalaisia eli suomalaisittain mulfrittejä. Maistuivat varsin hyvälle.
Paremmalle kuitenkin maistui ateria Amsterdamissa 60km pyörälenkin jälkeen. Matkalla näimme mm. tuulimyllyjä ja 400 vuotta vanhan kalastajakylän. Pyöräily itsessään oli kummallisen kevyttä, koska maasto on Hollannissa tunnetun tasaista. Lopussa ja jälkikäteen tosin tuntui sitäkin enemmän ja ruokaa kului varsin paljon.
Tuli siis nähtyä lyhyessä ajassa todella paljon, kiitos loistavan isäntämme. Majoituimme Kiian perhetutun luo ja hän opasti meitä sellaisiin paikkoihin, joihin ei ikinä olisi itse keksinyt mennä. Tosin, jos Pariisissa noudatimme Elinan kanssa sääntöä välttää paikkoja, joissa on lihaa ikkunassa, ei poikkeusta tullut tehtyä tälläkään kerralla.
Monessa paikassa tuli myös törmättyä suomalaisiin ja ensimmäistä kertaa kuukausiin puhuin suomea yli neljän hengen porukassa. Monta kertaa meinasin ensin puhua Jaakolle suomea ja vaihtaa sitten sujuvasti englantiin.
Nyt taidan jatkaa lepäilyä, jumppa jäi väliin kun kävelykin sattuu.
Matkaterveisin punanenä-poski-korva-kaula -Pia
Reissu on nyt siis takana ja viisi päivää tuntui parilta viikolta. Brysseliä tuli nähtyä tällä kertaa illallakin ja tavattua Jaakon harjoittelijakaverit. Söimme myös kovasti suositeltuja simpukoita ja ranskalaisia eli suomalaisittain mulfrittejä. Maistuivat varsin hyvälle.
Paremmalle kuitenkin maistui ateria Amsterdamissa 60km pyörälenkin jälkeen. Matkalla näimme mm. tuulimyllyjä ja 400 vuotta vanhan kalastajakylän. Pyöräily itsessään oli kummallisen kevyttä, koska maasto on Hollannissa tunnetun tasaista. Lopussa ja jälkikäteen tosin tuntui sitäkin enemmän ja ruokaa kului varsin paljon.
Tuli siis nähtyä lyhyessä ajassa todella paljon, kiitos loistavan isäntämme. Majoituimme Kiian perhetutun luo ja hän opasti meitä sellaisiin paikkoihin, joihin ei ikinä olisi itse keksinyt mennä. Tosin, jos Pariisissa noudatimme Elinan kanssa sääntöä välttää paikkoja, joissa on lihaa ikkunassa, ei poikkeusta tullut tehtyä tälläkään kerralla.
Monessa paikassa tuli myös törmättyä suomalaisiin ja ensimmäistä kertaa kuukausiin puhuin suomea yli neljän hengen porukassa. Monta kertaa meinasin ensin puhua Jaakolle suomea ja vaihtaa sitten sujuvasti englantiin.
Nyt taidan jatkaa lepäilyä, jumppa jäi väliin kun kävelykin sattuu.
Matkaterveisin punanenä-poski-korva-kaula -Pia
Wednesday 16 May 2007
Matkaan käy tie
Seuraavina viikkoina on niin paljon lomaa, että se pitää hyödyntää jossakin muualla kuin täällä. Kuten Jaakkokin kirjoitti, maisemiin ei pääse kyllästymään, kun reissuja on ovella vaikka kuinka monta. Mulla ei onneksi työmatkoja. Rahatkin pitäisi riittää jotenkin, koska tällä hetkellä keli on niin surkea, että luikin joka päivä suoraan yliopistolta kotiin lämpimään.
Kohta lähtee siis juna Brysseliin ja sieltä perjantaina Amsterdamiin. Seuraavalla viikolla Elina tulee kyläilemään tänne päin, tällä kertaa voisi lähteä käymään vaikka Kölnissä tai Düsseldorfissa. On hauskaa päästä taas näyttämään maisemia!
Täällä tosiaan vietetään toista helluntaipäivää, mutta meillä ei ole pelkästään maanantai vapaana, vaan koko viikko. Eli kun Elina palailee takaisin Suomeen, lentää team Bochum Prahaan muutamaksi päiväksi. Alun perin oli tarkoitus mennä Berliiniin, mutta matka peruttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi (?). Piti siis olla omatoiminen, mutta Praha kuulostaa itse asiassa hauskemmalta kuin Berliini. Piäkaupunkiin pitää yrittää vaikka seuraavan kerran, kun on torstai vapaa, joka on siis kesäkuun alussa...
Kellekään ei liene yllätys, että Saksassa on toiseksi eniten vapaapäiviä Euroopassa.
Kohta lähtee siis juna Brysseliin ja sieltä perjantaina Amsterdamiin. Seuraavalla viikolla Elina tulee kyläilemään tänne päin, tällä kertaa voisi lähteä käymään vaikka Kölnissä tai Düsseldorfissa. On hauskaa päästä taas näyttämään maisemia!
Täällä tosiaan vietetään toista helluntaipäivää, mutta meillä ei ole pelkästään maanantai vapaana, vaan koko viikko. Eli kun Elina palailee takaisin Suomeen, lentää team Bochum Prahaan muutamaksi päiväksi. Alun perin oli tarkoitus mennä Berliiniin, mutta matka peruttiin vähäisen osanottajamäärän vuoksi (?). Piti siis olla omatoiminen, mutta Praha kuulostaa itse asiassa hauskemmalta kuin Berliini. Piäkaupunkiin pitää yrittää vaikka seuraavan kerran, kun on torstai vapaa, joka on siis kesäkuun alussa...
Kellekään ei liene yllätys, että Saksassa on toiseksi eniten vapaapäiviä Euroopassa.
Sunday 13 May 2007
Sadetta, muffinsseja ja Euroviisut
Tälle viikolle sattui erikoisesti kaksi kaupunkiexcua peräkkäin, perjantaina koulun reissu Münsteriin ja lauantaina ESN:n matka Venloon, Hollantiin. Tietysti molemmille piti lähteä, sillä toisin kuin suurin osa täällä, olen päättänyt nähdä mahdollisimman paljon tämän lyhyen kesän aikana.
Sää ei valitettavasti ollut parhaimmillaan, tuuli ja kovat sadekuurot verottivat intoa kaupunkikävelyille. Münster oli kuitenkin hauskannäköinen kaupunki, koska siellä keskusta oli rakennettu uudelleen vanhan näköiseksi. Muut kaupungit täällä muistuttavat enemmän tai vähemmän Mikkelin ja Kouvolan sekoitusta. Koko Ruhrin alueestahan siis tuhoutui 90% brittien perusteellisissa pommituksissa ja uudelleenrakennus on onnistunut toisissa kaupungeissa vähän paremmin kuin toisissa. Ensimmäistä kertaa jaksoin myös kuunnella oppaan selostusta, sen verran innoissaan rouva työstään oli.
Venlo taas on pieni söpö kaupunki Saksan rajalla ja sen tähden kaupungissa onkin enemmän saksalaisia turisteja kuin paikallisia. Kävelyn sijaan tuli keskityttyä enemmän kaupoissa kiertelyyn, sen verran napakoita kuuroja tuli vähän väliä. Tutorit myös sanoivat pelkästään omin korvin kuultuna neljä kertaa, että on ok käydä Coffee Shopissa, mutta muistakaa ettette tuo huumeita rajan yli. Siinä toinen syy saksalaisturistien määrälle. Tyydyimme tällä kertaa silti ihan tavallisiin muffinsseihin.
Illalla menimme erään asuntolan alakerran baariin katsomaan Euroviisuja. Hienolta näytti, mitä nyt joulupukin olisi voinut jättää Korvatunturille. Postikorteissakin oli ihan liian paljon talvikuvia, mutta muuten hyvä suoritus YLE:ltä. Monikansallisessa yleisössä oli hauska katsella viisuja, omien kannustus oli kova.
Tulipahan taas tarinoitua pitkästi, ehkä joku päivä vielä lyhyestikin onnistuu.
Sää ei valitettavasti ollut parhaimmillaan, tuuli ja kovat sadekuurot verottivat intoa kaupunkikävelyille. Münster oli kuitenkin hauskannäköinen kaupunki, koska siellä keskusta oli rakennettu uudelleen vanhan näköiseksi. Muut kaupungit täällä muistuttavat enemmän tai vähemmän Mikkelin ja Kouvolan sekoitusta. Koko Ruhrin alueestahan siis tuhoutui 90% brittien perusteellisissa pommituksissa ja uudelleenrakennus on onnistunut toisissa kaupungeissa vähän paremmin kuin toisissa. Ensimmäistä kertaa jaksoin myös kuunnella oppaan selostusta, sen verran innoissaan rouva työstään oli.
Venlo taas on pieni söpö kaupunki Saksan rajalla ja sen tähden kaupungissa onkin enemmän saksalaisia turisteja kuin paikallisia. Kävelyn sijaan tuli keskityttyä enemmän kaupoissa kiertelyyn, sen verran napakoita kuuroja tuli vähän väliä. Tutorit myös sanoivat pelkästään omin korvin kuultuna neljä kertaa, että on ok käydä Coffee Shopissa, mutta muistakaa ettette tuo huumeita rajan yli. Siinä toinen syy saksalaisturistien määrälle. Tyydyimme tällä kertaa silti ihan tavallisiin muffinsseihin.
Illalla menimme erään asuntolan alakerran baariin katsomaan Euroviisuja. Hienolta näytti, mitä nyt joulupukin olisi voinut jättää Korvatunturille. Postikorteissakin oli ihan liian paljon talvikuvia, mutta muuten hyvä suoritus YLE:ltä. Monikansallisessa yleisössä oli hauska katsella viisuja, omien kannustus oli kova.
Tulipahan taas tarinoitua pitkästi, ehkä joku päivä vielä lyhyestikin onnistuu.
Wednesday 9 May 2007
Salsa, salsa!
Mielessäni oli jatkaa salsan tanssimista täällä, kun kevätkurssikin jäi väliin Suomessa. Olinkin sitten melkoisen pettynyt kun Hochschulesportilla oli tarjota vain afroa tai modernia jazz-tanssia. Kuin pyynnöstä eräänä iltana asuntolani ilmoitustaululle oli jätetty mainos alkavasta salsakurssista. Paikkana talon alakerta ja hintakin oli opiskelijaystävällinen. Tarjolla oli perusteita ja perusteita m. Vor. Lähetin sähköpostia ja tiedustelin, että mitäköhän ihmettä m. Vor. mahtaa tarkoittaa ja vastauksena oli: mit Vorkenntnisse tietysti. Perusteiden jatko siis.
Ensimmäisellä kerralla arasti tiedustelin, että onkohan tämä oikea kurssi, kun ei ole tullut tanssittua muutamaan kuukauteen. Ope sitten päätti testata ja pyöritteli joka suuntaan - ja vauhdilla. Tuomio oli: "Tanssit ihan hyvin, mutta olet ehkä, hmm, vähän jäykkä". Vastaukseksi kelpasi, että olen suomalainen.
Olen nyt käynyt kurssilla muutaman viikon, ja huomannut, että muillekaan ei ehkä tämä m. Vor. ole auennut. Tänäänkin kurssilla oli kaksi ihan täyttä aloittelijaa, vaihtareita tietysti. Kurssilla tosin onneksi on vain n. 10 osanottajaa ja kolme opettajaa. Ohjaajan kanssa pääsee siis tanssimaan usein ja se onkin mielenkiintoista ja tosi hauskaa. Molemmilla on nimittäin tapana keksiä kaikenlaista improvisaatiota ja katsoa, että mihin asti rahkeet riittävät.
Ongelma on vain se, että ohjeet tulevat saksaksi ja aika vahvalla espanjan aksentilla. Taidankin olla se kurssilainen, joka tanssii kohtalaisesti, mutta ei tajua mitään.
Ensimmäisellä kerralla arasti tiedustelin, että onkohan tämä oikea kurssi, kun ei ole tullut tanssittua muutamaan kuukauteen. Ope sitten päätti testata ja pyöritteli joka suuntaan - ja vauhdilla. Tuomio oli: "Tanssit ihan hyvin, mutta olet ehkä, hmm, vähän jäykkä". Vastaukseksi kelpasi, että olen suomalainen.
Olen nyt käynyt kurssilla muutaman viikon, ja huomannut, että muillekaan ei ehkä tämä m. Vor. ole auennut. Tänäänkin kurssilla oli kaksi ihan täyttä aloittelijaa, vaihtareita tietysti. Kurssilla tosin onneksi on vain n. 10 osanottajaa ja kolme opettajaa. Ohjaajan kanssa pääsee siis tanssimaan usein ja se onkin mielenkiintoista ja tosi hauskaa. Molemmilla on nimittäin tapana keksiä kaikenlaista improvisaatiota ja katsoa, että mihin asti rahkeet riittävät.
Ongelma on vain se, että ohjeet tulevat saksaksi ja aika vahvalla espanjan aksentilla. Taidankin olla se kurssilainen, joka tanssii kohtalaisesti, mutta ei tajua mitään.
Sunday 6 May 2007
Turistioppaana
Jaakko oli siis täällä viikonlopun ja tietysti parissa päivässä piti yrittää nähdä niin paljon kuin mahdollista. Perjantaina meillä oli suomalaiset bileet Kiialla, tarjolla tietysti makaronilaatikkoa, karjalanpiirakoita, lohileipää ja marjapiirakkaa. Suomalaista bileruokaa siis. Ja ei, täältä ei saa karjalanpiirakoita eikä kunnon ruisleipää, mutta Matin-sisko-kuriirina toi.
Laatikkoviini on jo vanha juttu, oma kaljatynnyri se olla pitää. Tarjolla oli myös salmaria ja fisua suomalaisten juomalaulujen kera. Hyvin kelpasi vieraille.
Lauantaina seikkailimme Essenissä ja illalla esitteltiin liiallisen syömisen jälkeen Bermuda dreieckia. Terassilla oli mukava istua lämpölamppujen takia, mikseivät ne Suomessa ikinä toimi?
Tänään taas vuorossa oli Kemnader See ja piknik, harmi vaan, että aikaa oli niin vähän. Sain jopa ostettua ensimmäisen kerran lihaa tässä maassa, kanaa kun saa ostettua kokonaisen tai puolikkaan ja lihaa syön muutenkin aika vähän. Mutta hyvältä maistui vartaissa. Täällä alkaa olla valloillaan jo piknikeväiden kilpavarustelu - osa taas ei tajua ottaa mukaansa yhtään mitään ja katsoo sitten nälkäisenä kun muut vetävät filettä.
Kuvaamisen jätin Jaakon vastuulle, joten ehkä siellä päin on luvassa kuvia tältä reissulta...
p.s Ainiin, meinasin kokonaan unohtaa kertoa mitä Heinrichille tapahtui. Pyysin tietysti Jaakkoa heti ensimmäisenä heittämään ötökkäparan ulos ja prinssi Urhea tietenkin ryhtyi tuumasta toimeen. Kamera valmiina hän avasi kannen ja alta paljastui - ei mitään! Heinrich oli paennut, en tiedä milloin, enkä todellakaan minne, mutta vankilassaan se ei enää ollut. Onneksi olin siivonnut edellisenä päivänä, joten ainut paikka missä se pihan lisäksi voisi olla on on kirjahyllyni papereiden välit...brrr.
Laatikkoviini on jo vanha juttu, oma kaljatynnyri se olla pitää. Tarjolla oli myös salmaria ja fisua suomalaisten juomalaulujen kera. Hyvin kelpasi vieraille.Lauantaina seikkailimme Essenissä ja illalla esitteltiin liiallisen syömisen jälkeen Bermuda dreieckia. Terassilla oli mukava istua lämpölamppujen takia, mikseivät ne Suomessa ikinä toimi?
Tänään taas vuorossa oli Kemnader See ja piknik, harmi vaan, että aikaa oli niin vähän. Sain jopa ostettua ensimmäisen kerran lihaa tässä maassa, kanaa kun saa ostettua kokonaisen tai puolikkaan ja lihaa syön muutenkin aika vähän. Mutta hyvältä maistui vartaissa. Täällä alkaa olla valloillaan jo piknikeväiden kilpavarustelu - osa taas ei tajua ottaa mukaansa yhtään mitään ja katsoo sitten nälkäisenä kun muut vetävät filettä.
Kuvaamisen jätin Jaakon vastuulle, joten ehkä siellä päin on luvassa kuvia tältä reissulta...
p.s Ainiin, meinasin kokonaan unohtaa kertoa mitä Heinrichille tapahtui. Pyysin tietysti Jaakkoa heti ensimmäisenä heittämään ötökkäparan ulos ja prinssi Urhea tietenkin ryhtyi tuumasta toimeen. Kamera valmiina hän avasi kannen ja alta paljastui - ei mitään! Heinrich oli paennut, en tiedä milloin, enkä todellakaan minne, mutta vankilassaan se ei enää ollut. Onneksi olin siivonnut edellisenä päivänä, joten ainut paikka missä se pihan lisäksi voisi olla on on kirjahyllyni papereiden välit...brrr.
Thursday 3 May 2007
Toukokuu lomakuu
Saksalaiset rakastavat toukokuuta - ja syystä. Toukokuu on nimittäin siitä ihmeellinen kuukausi, että joka viikolle osuu vähintään yksi vapaapäivä. On vappua, helatorstaita ja tietysti helluntai, jolloin lomaa on koko viikko. Hienoa, mielestäni. Vaihtareiden tylsistymisen estämiseksi kv-toimisto järjestää excun Berliiniin Pflingstferien-viikolla. Edullinen hinta ja neljä päivää Berliinissä ei kuulosta ollenkaan pahalta suunnitelmalta, joten varasin jo paikan itselleni. Irene, odota vaan Länsi-Saksan lähetystöä kylään.
Vappu täällä meni yllättävän vappuisissa merkeissä, sillä olimme maalla paikallisilla kyläjuhlilla. Vappuna kaupungeissa ei kuulemma tapahdu yhtään mitään, mutta maaseudulla vappuperinteitä vielä pidetään arvossaan. Juhlilla oli piknikkejä, ohjelmaa lapsille, bändejä, kaiken maailman taiteilijoita beat boxista näyttelijöihin ja tietysti makkaraa ja kaljaa. Me odotetusti keskityttiin enemmän piknikkiin ja olueen kuin taiteilijoiden esitysten seuraamiseen. Toivottavasti Suomessakin oli hauska vappu, Spexual healing oli kuulemma loistava. Sen olisin halunnut nähdä!
Huomenna me suomalaiset järkätään muille vaihtareille Suomi-bileet. Ruokaa, juomaa ja ainoastaan suomalaista musiikkia. Myös Jaakko tulee viikonlopuksi tänne, joten varmaan tulee kierreltyä koko viikonloppu turistioppaana. Pitäisi vaan valita, että mihin näistä hienoista kaupungeista menisi käymään...
Vappu täällä meni yllättävän vappuisissa merkeissä, sillä olimme maalla paikallisilla kyläjuhlilla. Vappuna kaupungeissa ei kuulemma tapahdu yhtään mitään, mutta maaseudulla vappuperinteitä vielä pidetään arvossaan. Juhlilla oli piknikkejä, ohjelmaa lapsille, bändejä, kaiken maailman taiteilijoita beat boxista näyttelijöihin ja tietysti makkaraa ja kaljaa. Me odotetusti keskityttiin enemmän piknikkiin ja olueen kuin taiteilijoiden esitysten seuraamiseen. Toivottavasti Suomessakin oli hauska vappu, Spexual healing oli kuulemma loistava. Sen olisin halunnut nähdä!
Huomenna me suomalaiset järkätään muille vaihtareille Suomi-bileet. Ruokaa, juomaa ja ainoastaan suomalaista musiikkia. Myös Jaakko tulee viikonlopuksi tänne, joten varmaan tulee kierreltyä koko viikonloppu turistioppaana. Pitäisi vaan valita, että mihin näistä hienoista kaupungeista menisi käymään...
Monday 30 April 2007
Blondit Pariisissa
Kävin siis viikonloppuna ihmettelemässä Pariisin ihmeitä Elinan kanssa. Jos Brysselin reissu oli turistimatka, oli tämä sitä potenssiin kymmenen. Koska ilmat suosivat ja lämmintä riitti, päädyimme ihastelemaan kaikki nähtävyydet ulkoa päin. Ja jokaisen monumentin edessä piti poseerata, tietysti.
Aamiainen pariisilaisittain. 
Elina kiipeää Montmartrelle. Ylhäällä hienot maisemat ja hieno Sacre Coeurin kirkko. Ja paljon turisteja.
Oli sen verran kuuma, että väsyneitä jalkoja oli kiva uittaa Louvren pyramidien suihkulähteessä. Eikä oltui ainoita.
Torni Eiffelin. Tietysti.
Jokiajelulla. Enää ei jaksanut kävellä.
Reissussa oli siis tosi hauskaa ja Pariisia tuli nähtyä aika paljon. Pidempään en olisi kyllä jaksanut enää suurkaupungin humua, tällaiselle pikkukaupungin tytölle Bochum on kotoisampi paikka. Tosin Pariisi ehkä oli hieman hienompi. Mihin seuraavaksi?
Aamiainen pariisilaisittain. 
Elina kiipeää Montmartrelle. Ylhäällä hienot maisemat ja hieno Sacre Coeurin kirkko. Ja paljon turisteja.
Oli sen verran kuuma, että väsyneitä jalkoja oli kiva uittaa Louvren pyramidien suihkulähteessä. Eikä oltui ainoita.
Torni Eiffelin. Tietysti.
Jokiajelulla. Enää ei jaksanut kävellä.Reissussa oli siis tosi hauskaa ja Pariisia tuli nähtyä aika paljon. Pidempään en olisi kyllä jaksanut enää suurkaupungin humua, tällaiselle pikkukaupungin tytölle Bochum on kotoisampi paikka. Tosin Pariisi ehkä oli hieman hienompi. Mihin seuraavaksi?
Wednesday 25 April 2007
Kaaos kaupan kassalla
Näin siis saadaan aikaan pitkät jonot, totaalinen kaaos ja hermojen meneminen suomalaiselta:
1. Avoimia kassoja on 3/8 tai Aldissa 1/2
2. Pitkä hihna mihin laittaa ostokset, mutta vain pieni kaukalo mihin ostokset päätyvät piippauksen jälkeen. Aldissa ei tosin tätäkään, kassa loppui kassaan. Tuloksena tietysti se, että kaikki yrittävät pakata samalla, josta ei tietenkään tule mitään. Aldissa myyjä yrittää epätoivoisesti pinota ostoksia (esim. 10 rullan vessapaperipakettia) 30x40cm tilaan.
3. Samalla kun ostoksia pakkaa, pitäisi tietysti myös maksaa. Mitään vastaavaa kassakoroketta kuin Suomessa ei ole, vaan kuitti pitää allekirjoittaa hihnan päällä. Kaupassa on kyllä hieno teline sirukortin tunnusluvun kirjoittamista varten, mutta se ei ilmeisesti toimi. Ja saksalaiseen järkevyyteen kuuluu, että allekirjoitus tulee kuitin taa. Muistan siis tarkistaa summan ehkä joka toinen kerta.
4. Takaa tulevat kanssa-asiakkaat. Paikallisiin tapoihin kuuluu, että jono on tiivis. Eli, kun liikkuu sentin eteenpäin, vyöryy myös jono takaa eteenpäin. Pakkaus-maksu-pakkaus-operaatiota tämä ei ainakaan helpota. Parhaana tapauksena oli kaksi venäläistä naishenkilöä, jotka saivat allekirjoittaneet hermoromahduksen partaalle tunkemalla jopa niin tiiviisti perässä, että maha tökki selkää enkä mahtunut enää takaisin maksamaan.
5. Myyjät ovat yleensä ystävällisiä ruokakaupoissa, mutta kaikki ei aina vaan osaa. Joko myyjällä tai asiakkaalla on aina kriisi, jota selvitellään useiden ihmisten voimin varsin pitkään.
Kerran eksyin lauantaina kauppaan. Enää en eksy.
Jotenkin tästä tulee mieleen viime syksyinen Laadun projekti... Jonomallit mielessä jotenkin hymyilyttää miten kaikki voidaan tehdä noin väärin.
Lisäksi kaupoissa on hauskojakin juttuja, kuten hieman erikoisia maistiaisia. Niistä Kiia ehti jo raportoida ensin, joten kannattaa käydä lukemassa.
Huomenna siis aamuviideltä Pariisiin, joten tämän illan panimokierrokselta pitää kotiutua aikasin. Voin naureskella illalla sitten muille, koska vuorossa on kuulemma halukkaiden kesken mm. juomakilpailu. (Panimokierrokseen sisältyy rajattomasti panimotuotteita tunnin-parin ajan.)
1. Avoimia kassoja on 3/8 tai Aldissa 1/2
2. Pitkä hihna mihin laittaa ostokset, mutta vain pieni kaukalo mihin ostokset päätyvät piippauksen jälkeen. Aldissa ei tosin tätäkään, kassa loppui kassaan. Tuloksena tietysti se, että kaikki yrittävät pakata samalla, josta ei tietenkään tule mitään. Aldissa myyjä yrittää epätoivoisesti pinota ostoksia (esim. 10 rullan vessapaperipakettia) 30x40cm tilaan.
3. Samalla kun ostoksia pakkaa, pitäisi tietysti myös maksaa. Mitään vastaavaa kassakoroketta kuin Suomessa ei ole, vaan kuitti pitää allekirjoittaa hihnan päällä. Kaupassa on kyllä hieno teline sirukortin tunnusluvun kirjoittamista varten, mutta se ei ilmeisesti toimi. Ja saksalaiseen järkevyyteen kuuluu, että allekirjoitus tulee kuitin taa. Muistan siis tarkistaa summan ehkä joka toinen kerta.
4. Takaa tulevat kanssa-asiakkaat. Paikallisiin tapoihin kuuluu, että jono on tiivis. Eli, kun liikkuu sentin eteenpäin, vyöryy myös jono takaa eteenpäin. Pakkaus-maksu-pakkaus-operaatiota tämä ei ainakaan helpota. Parhaana tapauksena oli kaksi venäläistä naishenkilöä, jotka saivat allekirjoittaneet hermoromahduksen partaalle tunkemalla jopa niin tiiviisti perässä, että maha tökki selkää enkä mahtunut enää takaisin maksamaan.
5. Myyjät ovat yleensä ystävällisiä ruokakaupoissa, mutta kaikki ei aina vaan osaa. Joko myyjällä tai asiakkaalla on aina kriisi, jota selvitellään useiden ihmisten voimin varsin pitkään.
Kerran eksyin lauantaina kauppaan. Enää en eksy.
Jotenkin tästä tulee mieleen viime syksyinen Laadun projekti... Jonomallit mielessä jotenkin hymyilyttää miten kaikki voidaan tehdä noin väärin.
Lisäksi kaupoissa on hauskojakin juttuja, kuten hieman erikoisia maistiaisia. Niistä Kiia ehti jo raportoida ensin, joten kannattaa käydä lukemassa.
Huomenna siis aamuviideltä Pariisiin, joten tämän illan panimokierrokselta pitää kotiutua aikasin. Voin naureskella illalla sitten muille, koska vuorossa on kuulemma halukkaiden kesken mm. juomakilpailu. (Panimokierrokseen sisältyy rajattomasti panimotuotteita tunnin-parin ajan.)
Tuesday 24 April 2007
Theetä mukaan
Ymmärtämysongelmia
Mulla on outo ongelma. Saan tilattua ravintolassa ruokaa, baarissa kaljaa ja kahvilassa kahvia, mutta missään en teetä. Teetä siis on, mutta kukaan ei ymmärrä tilaustani. Yleensä kuvio menee näin: "Ein Tee, bitte" sitten myyjän epäuskoinen ilme ja kysymys: "Ein Thheee?" "Ja, ein Tee". Olen yrittänyt matkia paikallisten ääntämystä, mutta jostain syystä joko en vain osaa tai sitten ne ei vaan tajua.
Kiertoon vaan
Paikallinen kierrätyssysteemi on aika käyttäjäystävällisen. Lokeroita on kolme: sekajäte, Gelbe Tonne ja paperi. Lasit on sitten vielä erikseen. Gelbe Tonne imee kaikki pakkaukset, niin muoviset kuin pahvisetkin. Ne ilmeisesti käräytetään energiaksi jossain näistä lukuisista voimaloista, materiaalia tämä Ruhrin jättialue ainakin tuottaa tarpeeksi. Myös yliopistolla lajitellaan kaikki helposti, roskiksia on aina kolme. Luentosalien pahvimukit ei siis pääse kasaamaan kamalaa roskavuorta kuten HSE:ssä on tapana... Nyt saan syödä jugurttia pikkupurkeista ja ostettua theeen mukaan tuntematta pientä syyllisyyttä.
p.s Väliaikaraportti ystävästäni Heinrichista. Niin, päätin antaa lemmikilleni nimen, koska se on edelleen roskiksen kannen alla tuossa pöydällä. Ehkä elossa, ehkä ei. Tervetuloa vaan Jaakko käymään ensi viikolla, arvaa mitä saat tehdä ekana...
Torstaina taas lähden Pariisiin loppuviikoksi moikkaamaan Elinaa, joka lentää sunnuntaina takaisin Suomeen. Matkaan on tosi kiva muuten lähteä, mutta vähän kauhulla odotan kahdeksan ja yhdeksän tunnin bussimatkoja. Ilmat ainakin pitäisi olla perillä lämpimät, joten kaupunkikäppäily odottaa :).
Mulla on outo ongelma. Saan tilattua ravintolassa ruokaa, baarissa kaljaa ja kahvilassa kahvia, mutta missään en teetä. Teetä siis on, mutta kukaan ei ymmärrä tilaustani. Yleensä kuvio menee näin: "Ein Tee, bitte" sitten myyjän epäuskoinen ilme ja kysymys: "Ein Thheee?" "Ja, ein Tee". Olen yrittänyt matkia paikallisten ääntämystä, mutta jostain syystä joko en vain osaa tai sitten ne ei vaan tajua.
Kiertoon vaan
Paikallinen kierrätyssysteemi on aika käyttäjäystävällisen. Lokeroita on kolme: sekajäte, Gelbe Tonne ja paperi. Lasit on sitten vielä erikseen. Gelbe Tonne imee kaikki pakkaukset, niin muoviset kuin pahvisetkin. Ne ilmeisesti käräytetään energiaksi jossain näistä lukuisista voimaloista, materiaalia tämä Ruhrin jättialue ainakin tuottaa tarpeeksi. Myös yliopistolla lajitellaan kaikki helposti, roskiksia on aina kolme. Luentosalien pahvimukit ei siis pääse kasaamaan kamalaa roskavuorta kuten HSE:ssä on tapana... Nyt saan syödä jugurttia pikkupurkeista ja ostettua theeen mukaan tuntematta pientä syyllisyyttä.
p.s Väliaikaraportti ystävästäni Heinrichista. Niin, päätin antaa lemmikilleni nimen, koska se on edelleen roskiksen kannen alla tuossa pöydällä. Ehkä elossa, ehkä ei. Tervetuloa vaan Jaakko käymään ensi viikolla, arvaa mitä saat tehdä ekana...
Torstaina taas lähden Pariisiin loppuviikoksi moikkaamaan Elinaa, joka lentää sunnuntaina takaisin Suomeen. Matkaan on tosi kiva muuten lähteä, mutta vähän kauhulla odotan kahdeksan ja yhdeksän tunnin bussimatkoja. Ilmat ainakin pitäisi olla perillä lämpimät, joten kaupunkikäppäily odottaa :).
Friday 20 April 2007
Ötököitä ja muuta kummallista
Bileet yliopistolla - kirjaimellisesti
Eilen kävimme muiden vaihtareiden kanssa katsastamassa muutamat bileet. Muuten meininki oli ihan saksalaisen normaalia, mutta viimeiset bileet olivat yliopistolla. Kielten laitoksen luentosalien eteen oli rakennettu äänentoisto, baaritiski ja valot. Ikkunat oli peitetty julisteilla. Ei pokeja, narikkaa tai muutakaan jäykistelyä. Porukkaa riitti, sillä kaikki maksoi euron. Oli hieman kummallista nähdä sama paikka, jossa käy luennoilla baarina. Täällä Unibileet ovat varsin normaaleja, betonia kun ei juhlimalla saa tuhottua.
En oikein pysyt kuvittelemaan, että Kasanen antaisi järjestää bileet Nokia-salin edessä.
Uusi lemmikkini
Tänään istuin kaikessa rauhassa koneella ja avasin ikkunan. Kohta edessäni oli liioittelematta neljä senttiä pitkä, kaksi leveä karvainen siivekäs ötökkä, jolla oli vielä kolmen sentin tuntosarvet. "Hieman" hermostuin ja katselin kauempaa sen köpöttelyä pöydällä. Siitä sitten pohtimaan, että miten siitä pääsisi eroon. Ensimmäinen toteamus oli se, että ei sitä ainakaan saa lehdellä hengiltä, koska se on niin iso. Ja jos se ei kuolisikaan, niin siitä se ilo syntyisi. Toinen vaihtoehto oli laittaa se lasin alle, mutta rohkeus ei riittänyt. Ja sitten olisin myös joutunut katselemaan se pörinää lasin läpi. Sitten keksin. Roskiksen kansi oli riittävän iso ja sen reuna tasainen. Ensimmäinen jemmausyritys meni pieleen ja heitin kannen ympäri pöytää, kiljuin ja juoksin ympyrää. Onneksi kaveri ei hermostunut, vaan nökötti edelleen paikoillaan. Toinen kerta onnistui paremmin ja nyt ötökkä on tuossa vieressäni tukevasti kannen alla. Toivottavasti se ei ala pörisemään siellä.
Ongelma nyt sitten on se, että en pysty siirtämään kantta enkä heittämään ötökkää ulos. Pieneliökammoni sai taas uuden sen verran ison potkun, että meinasin saada sydärin, paniikkikohtauksen ja pyörtyä samaan aikaan. Joten, hyvä lukija, jos tunnet suurta auttamisen halua, niin tervetuloa poistamaan uusi lemmikkini vihreämmille nurmikoille.
p.s. Viime postauksessa kirjoitin alueella liikuvista ahdistelijoista. No, eilen britit soittivat poliisit noutamaan yhden paljastelijan pusikosta.
Eilen kävimme muiden vaihtareiden kanssa katsastamassa muutamat bileet. Muuten meininki oli ihan saksalaisen normaalia, mutta viimeiset bileet olivat yliopistolla. Kielten laitoksen luentosalien eteen oli rakennettu äänentoisto, baaritiski ja valot. Ikkunat oli peitetty julisteilla. Ei pokeja, narikkaa tai muutakaan jäykistelyä. Porukkaa riitti, sillä kaikki maksoi euron. Oli hieman kummallista nähdä sama paikka, jossa käy luennoilla baarina. Täällä Unibileet ovat varsin normaaleja, betonia kun ei juhlimalla saa tuhottua.
En oikein pysyt kuvittelemaan, että Kasanen antaisi järjestää bileet Nokia-salin edessä.
Uusi lemmikkini
Tänään istuin kaikessa rauhassa koneella ja avasin ikkunan. Kohta edessäni oli liioittelematta neljä senttiä pitkä, kaksi leveä karvainen siivekäs ötökkä, jolla oli vielä kolmen sentin tuntosarvet. "Hieman" hermostuin ja katselin kauempaa sen köpöttelyä pöydällä. Siitä sitten pohtimaan, että miten siitä pääsisi eroon. Ensimmäinen toteamus oli se, että ei sitä ainakaan saa lehdellä hengiltä, koska se on niin iso. Ja jos se ei kuolisikaan, niin siitä se ilo syntyisi. Toinen vaihtoehto oli laittaa se lasin alle, mutta rohkeus ei riittänyt. Ja sitten olisin myös joutunut katselemaan se pörinää lasin läpi. Sitten keksin. Roskiksen kansi oli riittävän iso ja sen reuna tasainen. Ensimmäinen jemmausyritys meni pieleen ja heitin kannen ympäri pöytää, kiljuin ja juoksin ympyrää. Onneksi kaveri ei hermostunut, vaan nökötti edelleen paikoillaan. Toinen kerta onnistui paremmin ja nyt ötökkä on tuossa vieressäni tukevasti kannen alla. Toivottavasti se ei ala pörisemään siellä.
Ongelma nyt sitten on se, että en pysty siirtämään kantta enkä heittämään ötökkää ulos. Pieneliökammoni sai taas uuden sen verran ison potkun, että meinasin saada sydärin, paniikkikohtauksen ja pyörtyä samaan aikaan. Joten, hyvä lukija, jos tunnet suurta auttamisen halua, niin tervetuloa poistamaan uusi lemmikkini vihreämmille nurmikoille.
p.s. Viime postauksessa kirjoitin alueella liikuvista ahdistelijoista. No, eilen britit soittivat poliisit noutamaan yhden paljastelijan pusikosta.
Tuesday 17 April 2007
Bochumista
Missä asun on seutuna mukavaa. Yliopistolle on matkaa vain pysäkinvälin verran ja liikuntapaikat ynnä vastaavat ovat kävelymatkan päässä. Keskustaan taas ajaa junametrolla 10 minuuttia ja vuorovälitkin on nopeat.
Bochumissa ei juuri ole shoppailtavaa, mutta 10 minuutin matkan päässä ovat vähän suuremmat kaupungit Essen ja Dortmund, josta löytyvät kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat kaupat. Bochumin etu taas on monta kertaa mainitsemani Bermuda 3eck, jossa on ravintoloita ja baareja vieri vierekkäin pari kadullista. Kolmiona tietenkin. Vastaavaa ei kuulemma monessa Saksan kaupungissa ole. Hyvä näin päin. Mieluummin tulen illalla kotiin lähempää ja käyn ostoksilla kauempana - tuleepahan käytettyä vähemmän rahaa.
Illalla kotiin tuleminen onkin hankalampi juttu. Yliopiston asuntoloiden läheisyyteen on nimittäin pesinyt liuta ahdistelijoita. Yksin ei saa koskaan kulkea pimeällä mihinkään, mikä näin suomalaiselle on hankala sisäistää. Viimeksi kaksi viikkoa sitten oli ollut "assault attempt" UniCenterillä yhden asuntolan vieressä. Onneksi samaan suuntaan on yleensä menijöitä ja saattajiakin löytyy. Ilmojen lämmettyä ei ainakaan enää voi harkitakaan kulkevansa yksin kuin korkeintaan pysäkiltä kotiin...
Bochumissa ei juuri ole shoppailtavaa, mutta 10 minuutin matkan päässä ovat vähän suuremmat kaupungit Essen ja Dortmund, josta löytyvät kaikki tarpeelliset ja tarpeettomat kaupat. Bochumin etu taas on monta kertaa mainitsemani Bermuda 3eck, jossa on ravintoloita ja baareja vieri vierekkäin pari kadullista. Kolmiona tietenkin. Vastaavaa ei kuulemma monessa Saksan kaupungissa ole. Hyvä näin päin. Mieluummin tulen illalla kotiin lähempää ja käyn ostoksilla kauempana - tuleepahan käytettyä vähemmän rahaa.
Illalla kotiin tuleminen onkin hankalampi juttu. Yliopiston asuntoloiden läheisyyteen on nimittäin pesinyt liuta ahdistelijoita. Yksin ei saa koskaan kulkea pimeällä mihinkään, mikä näin suomalaiselle on hankala sisäistää. Viimeksi kaksi viikkoa sitten oli ollut "assault attempt" UniCenterillä yhden asuntolan vieressä. Onneksi samaan suuntaan on yleensä menijöitä ja saattajiakin löytyy. Ilmojen lämmettyä ei ainakaan enää voi harkitakaan kulkevansa yksin kuin korkeintaan pysäkiltä kotiin...
Saturday 14 April 2007
Der, das, die, was??
Vaihtarielämä alkaa täällä vakiintua, samalla porukalla yritetään keksiä jotain tekemistä. Varsin mukava porukka onkin. Keskustelut tosin ovat edelleen varsin mielenkiintoisia. Yksi yleinen hupi on arvailla sanojen sukuja. Kuten tänään jälleen: "Der Ball oder das Ball? Der? Das? Der, das, die, was??"
Eilen vietimme Katen ja Jennyn synttäreitä. Täällä on tapana lähteä jo aika aikaisin kotiin, jo joskus kahdentoista aikaan. Ainoastaan britit ja suomalaiset viihtyvät yleensä pidempään... Kesällä paikallinen baarikolmio (Bermuda 3eck) on varmaan aika hauska paikka, jo nyt valtavia terasseja oli avattu joka nurkalle.
Tänään sitten päätimme lähteä viettämään kaunista ja lämmintä päivää ulos. Kuten kuvasta näkee, lämmintä riitti niin paljon, että pelkällä topilla ja shortseilla pärjäsi hyvin. Yritin myös välttää auringonpistosta, joten sen takia hieman mustalaistyylinen pukeutuminen.
Lähdimme siis tutkimaan Kemnader See:tä, järveä yliopiston takana. Paikka oli paljon hienompi, kuin osasin odottaa. Järvi oli riittävän iso purjehdukseen ja siellä vuokrattiin myös veneitä edulliseen hintaan. Tällä kertaa tyydyimme kuitenkin polkuveneisiin, koska kukaan meistä ei osaa purjehtia. Järvellä olikin aika paljon ruuhkaa.
Tässä kuva "joelta" otettuna meidän polkuveneestä. Kajakissa Jeremy ja kreikkalainen (jonka nimeä en ikinä muista), takana Fra, Christina, Asli ja Özlem.
Hauskaa siis riitti koko päiväksi. Ihanaa, että täältäkin löytyi kauniita maisemia noinkin läheltä. Järvellä oli grillauspaikkojen lisäksi vielä vesipuistokin, joten ehkä muutama lämmin päivä tulee siellä vielä viettyä.
Olen varsin onnellinen siitä, että tajusin ostaa aurinkorasvaa ennen tuonne menoa. Muuten olisi ollut tuloksena keitetty rapu.
Eilen vietimme Katen ja Jennyn synttäreitä. Täällä on tapana lähteä jo aika aikaisin kotiin, jo joskus kahdentoista aikaan. Ainoastaan britit ja suomalaiset viihtyvät yleensä pidempään... Kesällä paikallinen baarikolmio (Bermuda 3eck) on varmaan aika hauska paikka, jo nyt valtavia terasseja oli avattu joka nurkalle.
Tänään sitten päätimme lähteä viettämään kaunista ja lämmintä päivää ulos. Kuten kuvasta näkee, lämmintä riitti niin paljon, että pelkällä topilla ja shortseilla pärjäsi hyvin. Yritin myös välttää auringonpistosta, joten sen takia hieman mustalaistyylinen pukeutuminen.
Lähdimme siis tutkimaan Kemnader See:tä, järveä yliopiston takana. Paikka oli paljon hienompi, kuin osasin odottaa. Järvi oli riittävän iso purjehdukseen ja siellä vuokrattiin myös veneitä edulliseen hintaan. Tällä kertaa tyydyimme kuitenkin polkuveneisiin, koska kukaan meistä ei osaa purjehtia. Järvellä olikin aika paljon ruuhkaa.
Tässä kuva "joelta" otettuna meidän polkuveneestä. Kajakissa Jeremy ja kreikkalainen (jonka nimeä en ikinä muista), takana Fra, Christina, Asli ja Özlem.
Hauskaa siis riitti koko päiväksi. Ihanaa, että täältäkin löytyi kauniita maisemia noinkin läheltä. Järvellä oli grillauspaikkojen lisäksi vielä vesipuistokin, joten ehkä muutama lämmin päivä tulee siellä vielä viettyä.Olen varsin onnellinen siitä, että tajusin ostaa aurinkorasvaa ennen tuonne menoa. Muuten olisi ollut tuloksena keitetty rapu.
Wednesday 11 April 2007
Kitaristi ja muut ystäväni
Asuntolaelämä on mielenkiintoista. Täällä ei onneksi ole vielä päästy Idan mittasuhteisiin, mutta ajattelin kuitenkin listata kanssaeläjiäni täällä Stiepeler strassen asuntolassa.
6. Oudot. Kuka roikottaa leipiään ikkunasta?
5. Itämaalaiset. Miehet kulkevat ryhmissä, ovat kohteliaita, mutta eivät puhu muuta kuin omaa kieltään.
4. Naapurit, jotka eivät osaa käyttää pyykkikonetta. Myös osa yllämainituista kuuluuu omien havaintojeni perusteella tähän ryhmään. Luulisi, että pesuainetta ei tarvitse enää lisätä puolta kaukaloa jo edellisen yhden kaukalon lisäksi. Se kolo olisi isompi, jos siihen olisi tarkoitus laittaa ainetta sen verran.
3. Naapurit, jotka eivät todellakaan osaa käyttää pyykkikonetta. Seinällä oli lappu, jossa luvattiin etsiä käsiin seuraava, joka värjää vaatteitaan koneessa. Ja lapussa myös kehotus suorittaa toimenpide vanhempien luona, "he ilahtuvat varmasti".
2. Aloitteleva kitaristi. Asuu yläpuolellani ja tykkää soittaa samaa "biisiä" aamulla, päivällä, illalla ja yöllä.
1. Naapuri, joka vihaa Aloittelevaa kitaristia. Suurin sankarini. Hiljentää Kitaristin öisin parilla tehokkaalla kopautuksella.
Kesän grillibileitä odotellessa, katos on tuossa ikkunan vieressä.
6. Oudot. Kuka roikottaa leipiään ikkunasta?
5. Itämaalaiset. Miehet kulkevat ryhmissä, ovat kohteliaita, mutta eivät puhu muuta kuin omaa kieltään.
4. Naapurit, jotka eivät osaa käyttää pyykkikonetta. Myös osa yllämainituista kuuluuu omien havaintojeni perusteella tähän ryhmään. Luulisi, että pesuainetta ei tarvitse enää lisätä puolta kaukaloa jo edellisen yhden kaukalon lisäksi. Se kolo olisi isompi, jos siihen olisi tarkoitus laittaa ainetta sen verran.
3. Naapurit, jotka eivät todellakaan osaa käyttää pyykkikonetta. Seinällä oli lappu, jossa luvattiin etsiä käsiin seuraava, joka värjää vaatteitaan koneessa. Ja lapussa myös kehotus suorittaa toimenpide vanhempien luona, "he ilahtuvat varmasti".
2. Aloitteleva kitaristi. Asuu yläpuolellani ja tykkää soittaa samaa "biisiä" aamulla, päivällä, illalla ja yöllä.
1. Naapuri, joka vihaa Aloittelevaa kitaristia. Suurin sankarini. Hiljentää Kitaristin öisin parilla tehokkaalla kopautuksella.
Kesän grillibileitä odotellessa, katos on tuossa ikkunan vieressä.
Monday 9 April 2007
Turistina jälleen
Brysselissä oli kivaa. Tuli tehtyä varsin kattava turistikierros, parhaat palat ja kuvat Jaakon blogissa. Ostin siis myös vihdoin näpsäkän taskukameran, joten tulevaisuudessa luvassa myös kuvamateriaalia.
Nähtävyyksien katselun lisäksi katsoimme radion puutteessa ranskankielistä MTV:tä sekä jotain paikallista vastaavaa kanavaa. MTV esittää samaa ohjelmaa joka ilta - huom. siis samaa ohjelmaa, ei saman ohjelman eri jaksoja. Toiselta kanavalta taas tulee (kolme kertaa päivässä) loistava deittiohjelma NEXT, jonka tarkoituksesta ei dubbauksen takia oikein ottanut tolkkua. Mukana mm. lesboversio, jossa deittaaja kääri toista elmukelmuun ja homojen vaahtobileet. Onneksi löysin eilen illalla hollanninkieliseltä kanavalta dubbaamattoman CSI:n.
Niin, jottei tämä nyt vaikuttaisi siltä, että me vaan istuttiin sisällä koko loma, niin todisteeksi pari valokuvaa. Tuon vieressä Jaakko asuu. Ja myös muistaa mainita siitä.
Tässä taas näkymät ikkunasta, hmmm, jonkin verran kivemman näköistä kuin itselläni.
Tässä taas EU:n parlamentin takapuoli. Huomiona hauska pelikenttä.
Höh, mä kun olisin halunnut luistelemaan.
Kaiken kaikkiaan mukava reissu siis. Taidan mennä uudestaankin.
Nähtävyyksien katselun lisäksi katsoimme radion puutteessa ranskankielistä MTV:tä sekä jotain paikallista vastaavaa kanavaa. MTV esittää samaa ohjelmaa joka ilta - huom. siis samaa ohjelmaa, ei saman ohjelman eri jaksoja. Toiselta kanavalta taas tulee (kolme kertaa päivässä) loistava deittiohjelma NEXT, jonka tarkoituksesta ei dubbauksen takia oikein ottanut tolkkua. Mukana mm. lesboversio, jossa deittaaja kääri toista elmukelmuun ja homojen vaahtobileet. Onneksi löysin eilen illalla hollanninkieliseltä kanavalta dubbaamattoman CSI:n.
Niin, jottei tämä nyt vaikuttaisi siltä, että me vaan istuttiin sisällä koko loma, niin todisteeksi pari valokuvaa. Tuon vieressä Jaakko asuu. Ja myös muistaa mainita siitä.
Tässä taas näkymät ikkunasta, hmmm, jonkin verran kivemman näköistä kuin itselläni.
Tässä taas EU:n parlamentin takapuoli. Huomiona hauska pelikenttä.
Höh, mä kun olisin halunnut luistelemaan.
Kaiken kaikkiaan mukava reissu siis. Taidan mennä uudestaankin.
Friday 6 April 2007
Pääsiäisloma, vihdoinkin
Tiistaina meillä oli hauskat SemesterStart Partyt. Ekaa kertaa täällä tuli käytyä baarissa - yökerhossa siis.
Kuvassa sekalainen joukko englantilaisten paikallisia kavereita, sekä meidän vaihtariporukkaa matkalla bileisiin.Keskiviikkona ensimmäiset luennot jäivät väliin, mutta kahdeltatoista alkaville menin. Tai siis olisin mennyt, jos luento olisi pidetty. Sen sijaan eksyimme Kiian kanssa markkinointiseminaariin.
Muuten olemme kierrelleet naapurikaupungeissa katsomassa meininkiä. Dortmundissa tein myös suvit. Tilasin siis suht. normaalihintaisessa paikassa appelsiinimehua katsomatta hintaa. Virhe. Sain hienon lasin itse puristettua mehua á3,55e. Olut olisi maksanut pari euroa. Opetus: juo aina olutta.
Reissu Ikeaan tuotti myös tulosta ja nyt voin vihdoin laittaa ruokaa. Ostin myös maton, hienot turkoosit tohvelit ja paljon muuta pientä, mitä sain hintaan pari euroa kappale. Nyt huone näyttää jo paljon kodikkaammalta asua neljä kuukautta.
Kohta siis vihdoin sinne pääsiäislomailemaan Jaakon luo :).
Kannattaa muuten vilkaista Kiia ja Matin blogista hyviä kuvia meiän reissuilta.
Tuesday 3 April 2007
Aina oppii jotain uutta
Luennoista
Luennot alkoivat siis eilen. Yhdestä tajusin mitä puhuttiin, toiseen luennoitsija ei koskaan saapunut ja kolmannesta en tajunnut yhtään mitään. Tänään aloin ymmärtää puhetta, mutta taaskaan toista luentoa ei ollutkaan. Toimistosta selvisi, että kurssi alkaa ensi viikolla. Alan epäillä, että jossain on paikka josta nämäkin tiedot saisi selville, en vain tiedä että missä.
Betonimöhkäleissä suunnistaminen vaatii myös hieman harjoittelua. Eilinen luento alkoi myöhässä, koska myös proffa oli eksynyt salista eli en taida olla ainoa.
Ainoa englanninkielinen luento oli mukavaa vaihtelua. Tosin sielläkin proffalla on aika mielenkiintoiset näkemykset strategiasta ja suunnittelusta. "Amerikkalaiset kirjat eivät ole tarpeeksi kvantitatiivisia! Mutta onneksi meillä on tämä saksalainen versio..." Kyseessä on siis kurssi nimeltä Strategy management ja aine markkinointi (!).
Asuntolaelämästä
Ajattelin pestä pyykkiä. Asli (se turkkilainen naapuri) lähti mukaan maksumieheksi, koska pankkikortti tekeytyy vielä pankissa. Käynnistin koneen normaalisti ja kun tulin hakemaan pyykkejä, oli joku nostanut likaiset (?) pyykkini koneen päälle ja iloisesti pesi omiaan. En vieläkään tiedä mitä oikein tapahtui, mutta joku sai ilmaiset pesut sitten.
Yritimme tyttöjen kanssa myös saada kuntosalille avaimet, mutta oven avasikin avainvastaavan sijasta joku vierailustamme hyvin ilahtunut pystyrastapoika. Asli lainasi onneksi kattilaa, jotta sain edes ruokaa.
Liikunnasta
Eiliset vastoinkäymiseni eivät liittyneet pelkästään luentoihin ja pyykkiin, vaan myös liikuntaan. Tein puolen tunnin lenkin etsiessäni jumppapaikkaa huomatakseni takaisintulomatkalla sen olevan 3min kävelymatkan päässä. Olin vain lähtenyt väärään suuntaan ja ihan liian kauas (kun kunnollisesta kartasta voi vain haaveilla).
Jumppa itse oli ihan jees, vaikka liikkeet olivatkin lähinnä haara-perus-tasoa. Sain sentään liikuntaa, ja ei sitä kovin paljoa voi odottaa 10e/lukukausi maksavalta kurssilta. Viihdyttävintä jumpassa oli se, että puolet porukasta ei pysynyt tahdissa edes siinä haara-perus-pomppimisessa. Komeaksi lopuksi joku tyttö pyörtyi tunnin jälkeen suorilta jaloilta kesken kävelyn. Oli sen verran kukkakeppi, että ei varmaan ollut koskaan harrastanut mitään liikuntaa ja päätti nyt aloittaa reippaasti. Ohjaaja juotti vettä ja ei onneksi näyttänyt käyvän pahemmin.
Tänään sitten
Päivä ei ole kulkenut onneksi ihan yhtä vauhdikkaasti kuin eilen. Taidan jättää huomiset aamuluennot väliin ja mennä semester start partyyn kaupunkiin. Eka "varsinainen" baarireissu täällä, tähän mennessä on lähinnä istuttu pubeissa.
Ja perjantaiksi sain lipun Brysseliin Jaakon luo! Paluusta ei tosin tietoa... raitella voi olla pääsiäisenä joku muukin.
Luennot alkoivat siis eilen. Yhdestä tajusin mitä puhuttiin, toiseen luennoitsija ei koskaan saapunut ja kolmannesta en tajunnut yhtään mitään. Tänään aloin ymmärtää puhetta, mutta taaskaan toista luentoa ei ollutkaan. Toimistosta selvisi, että kurssi alkaa ensi viikolla. Alan epäillä, että jossain on paikka josta nämäkin tiedot saisi selville, en vain tiedä että missä.
Betonimöhkäleissä suunnistaminen vaatii myös hieman harjoittelua. Eilinen luento alkoi myöhässä, koska myös proffa oli eksynyt salista eli en taida olla ainoa.
Ainoa englanninkielinen luento oli mukavaa vaihtelua. Tosin sielläkin proffalla on aika mielenkiintoiset näkemykset strategiasta ja suunnittelusta. "Amerikkalaiset kirjat eivät ole tarpeeksi kvantitatiivisia! Mutta onneksi meillä on tämä saksalainen versio..." Kyseessä on siis kurssi nimeltä Strategy management ja aine markkinointi (!).
Asuntolaelämästä
Ajattelin pestä pyykkiä. Asli (se turkkilainen naapuri) lähti mukaan maksumieheksi, koska pankkikortti tekeytyy vielä pankissa. Käynnistin koneen normaalisti ja kun tulin hakemaan pyykkejä, oli joku nostanut likaiset (?) pyykkini koneen päälle ja iloisesti pesi omiaan. En vieläkään tiedä mitä oikein tapahtui, mutta joku sai ilmaiset pesut sitten.
Yritimme tyttöjen kanssa myös saada kuntosalille avaimet, mutta oven avasikin avainvastaavan sijasta joku vierailustamme hyvin ilahtunut pystyrastapoika. Asli lainasi onneksi kattilaa, jotta sain edes ruokaa.
Liikunnasta
Eiliset vastoinkäymiseni eivät liittyneet pelkästään luentoihin ja pyykkiin, vaan myös liikuntaan. Tein puolen tunnin lenkin etsiessäni jumppapaikkaa huomatakseni takaisintulomatkalla sen olevan 3min kävelymatkan päässä. Olin vain lähtenyt väärään suuntaan ja ihan liian kauas (kun kunnollisesta kartasta voi vain haaveilla).
Jumppa itse oli ihan jees, vaikka liikkeet olivatkin lähinnä haara-perus-tasoa. Sain sentään liikuntaa, ja ei sitä kovin paljoa voi odottaa 10e/lukukausi maksavalta kurssilta. Viihdyttävintä jumpassa oli se, että puolet porukasta ei pysynyt tahdissa edes siinä haara-perus-pomppimisessa. Komeaksi lopuksi joku tyttö pyörtyi tunnin jälkeen suorilta jaloilta kesken kävelyn. Oli sen verran kukkakeppi, että ei varmaan ollut koskaan harrastanut mitään liikuntaa ja päätti nyt aloittaa reippaasti. Ohjaaja juotti vettä ja ei onneksi näyttänyt käyvän pahemmin.
Tänään sitten
Päivä ei ole kulkenut onneksi ihan yhtä vauhdikkaasti kuin eilen. Taidan jättää huomiset aamuluennot väliin ja mennä semester start partyyn kaupunkiin. Eka "varsinainen" baarireissu täällä, tähän mennessä on lähinnä istuttu pubeissa.
Ja perjantaiksi sain lipun Brysseliin Jaakon luo! Paluusta ei tosin tietoa... raitella voi olla pääsiäisenä joku muukin.
Sunday 1 April 2007
Eka viikonloppu
Viikonloppuna oli varsin hauskaa. Köln on hieno paikka, jonne aion kyllä viedä kaikki tänne päin eksyvät. Tällä kertaa tarjolla myös muutama kuva. (Kiitos Facebookin saan muiden kuvat myös itselleni.)Kuvassa Kölnin suklaamuseon pääsiäispupu. Suklaamuseo on varsin kätevä liikeidea. Ensin asiakkaat ostavat pääsylipun, sitten he saavat yhden pienen maistiaisen ja haluavat toki lisää. Kierroksella on tarjolla tehtaan omaa tuotantoa törkeään ylihintaan (konvehti 50snt/kpl) ja vielä lopuksi suuri suklaakauppa. Ja kauppa käy.
Illalla päätimme Kölniin jäämisen sijaa siirtyä kotoisaan halvemman kaljan Bochumiin. Kuvassa vasemmalta Jenny, allekirjoittanut, Kiia, Christina, Francesca, Jeromy ja Matti.
Tänään taas vuorossa oli mukava piknik kaupunkipuistossa. Toivottavasti en käräyttänyt naamaani... Huomenna alkavat luennot. Ehkä löydän oikean rakennuksen, ehkä en. Luennot osuvat todennäköisesti mukavasti välille ma-ke, tosin joka päivä koulu alkaa jo kasilta. Mutta ei se huono diili ole neljän päivän viikonlopusta.
Friday 30 March 2007
Ihanaa, perjantai! Orientaatiokurssi on nyt ohi huomista Kölnin excua lukuunottamatta. Pitäisi alkaa suunnittelemaan luentojärjestystä, ei vielä mitään aavistusta kursseista. Nyt iloitsen pienistä asioista - kaapistani löytyy ruokaa, ja se on suuri voitto. Nyt jatkaakseni kommenttisarjaani, muutama sana etelä-eurooppalaisista ystävistämme.
Turkkilaisista
Kaikkihan tietävät, että turkkilaiset ovat karvaisia ja paistavat pitsaa ja keebabia. No, täällä vaihtareina/naapureinani on kaksi turkkilaista tyttöä, jotka ovat muuttaneet täysin käsitykseni kyseisestä kansasta. En ole koskaan tavannut moista vieraanvaraisuutta! He kysyvät joka ilta, että onhan minulla varmasti ruokaa ja jos ei ole, niin heiltä löytyy. Tänä aamuna he halusivat tarjota aamupalaa, joka oli varsin hyvää. Mascarpone-juusto leivänpäällä hillon kera (jälkkäriksi). Nam. He myös kertoivat, että väki, joka lähtee Turkista muualle Eurooppaan töihin on usein kouluttamatonta "alempaa luokkaa". Sen takia turkkilaisyhteisöt muissa maissa ovat mitä ovat. He eivät ymmärrä paikallisten turkkilaisten käytöstä lainkaan.
Döner on kyllä hyvää.
Turkkilaisista
Kaikkihan tietävät, että turkkilaiset ovat karvaisia ja paistavat pitsaa ja keebabia. No, täällä vaihtareina/naapureinani on kaksi turkkilaista tyttöä, jotka ovat muuttaneet täysin käsitykseni kyseisestä kansasta. En ole koskaan tavannut moista vieraanvaraisuutta! He kysyvät joka ilta, että onhan minulla varmasti ruokaa ja jos ei ole, niin heiltä löytyy. Tänä aamuna he halusivat tarjota aamupalaa, joka oli varsin hyvää. Mascarpone-juusto leivänpäällä hillon kera (jälkkäriksi). Nam. He myös kertoivat, että väki, joka lähtee Turkista muualle Eurooppaan töihin on usein kouluttamatonta "alempaa luokkaa". Sen takia turkkilaisyhteisöt muissa maissa ovat mitä ovat. He eivät ymmärrä paikallisten turkkilaisten käytöstä lainkaan.
Döner on kyllä hyvää.
Thursday 29 March 2007
Viikko etenee
Saksalainen byrokratia
No, sitten päätin suorittaa ilmoittautumisen (Immatrikulation) yliopistolle. Kuulostaa helpolta näin WebOodiin tottuneelle. Onneksi olin kuullut pääkohdat ilmoittautumisesta jo Matilta ja Kiialta (jotka ovat siis myös kauppiksesta ja saapuneet tänne viikko sitten). Ilmoittautuminen oli sinänsä ajatuksena yksinkertainen prosessi, mutta todellisuus muodostui hieman toiseksi.
Sain kuin sainkin siis kaikki paperit keräiltyä tiistaina ilmoittautumista varten ja keskiviikkona pääsin suorittamaan tämän suuren ja vaativan operaation. Pelkästään paikkojen etsiminen ja joka konttorista leiman hakeminen tiistaina kesti kolme tuntia, joten itse Immatrikulation herätti suurta pelkoa.
Kaikkeen tähän säätämiseen aikaa meni yhteensä yli seitsemän tuntia. Kolmena päivänä.
Muut vaihtarit
Ihmiset täällä ovat todella mukavia. Olo on tosin tuntunut jonkin verran tyhmältä puhuessa saksaenglantia. Osa nimittäin puhuu ainoastaan äidinkieltään ja saksaa, osa taas saksaa ja englantia ja osa, kuten allekirjoittanut, vähän saksaa ja paljon paremmin englantia. Orientaatiokurssille osallistuu pieni, noin 15 vaihtarin porukka. Mukana on muutama turkkilainen, hollantilainen, pari puolalaista, italialainen, ranskalainen, kaksi englantilaista ja me kolme suomesta. Ja yksi ei niin mukava, hieman vanhempi venäläinen.
Iltaa on istuttu lähes joka päivä, mutta pitkäksi ei ole päässyt venähtämään. Speksikaronkan jälkeinen olotila on vielä liian tuoreessa muistissa...
Täällä siis!
Kirjoitan tähän blogiin kokemuksiani elämästä ja opiskelusta Bochumissa. Vietän täällä siis kesälukukauden eli heinäkuun loppuun. Ensimmäisen postaukseni kirjoitin tiistai-iltana, joten tässä se näin jälkikäteen:
Kun ensimmäisen kerran astuin kampukselle, suuni loksahti auki. ”Omstart, mitä vittua.” Kuvitelkaa Pasila+Merihaka+kunnianhimoinen arkkitehti pilvessä 60-luvulla. Keskellä betoninen ”simpukka”, jota ympäröi betoninen”laivasto”. Enpä tiennytkään tuon ihanna harmaan rakennusmateriaalin pystyvän tähän kaikkeen...myös sisustuksessa. Lisäksi koko paikka on katettu kivoilla kivilaatoilla, jotka lonksuvat kävellessä. Yliopistolla on siis 33000 opiskelijaa, joten paikan koon voi päätellä siitä. Huh. Kun saan kameran laitan jotain kuvia tästä Ruhrin helmestä. Voin kuvitella miten kesähelteellä betoni lämpenee kivasti...
Mursuna jälleen
Alku aina hankalaa...
Pääsin hengissä tänne Bochumiin, luonnonkauniiseen Ruhriin eilen. Netin saan toimintaan ehkä huomenna, ehkä en. Eilinen säätö saapumisen kanssa meni hyvin, vaikka lähteminen ei kiinnostanut pätkääkään. Selviydyin kaikkine laukkuineni (yht. 35kg) Bochumin asemalle, jossa vastasssa oli paikallisen Erasmus Student Networkin edustaja. Jenny oli hakenut avaimet asuntooni ja hän opastikin minut kätevästi suoraan perille. Orientierungswoche oli alkanut jo sunnuntaina, joten kävin katsomassa maanantain iltaohjelman pikaisesti ja sainkin sieltä mukavan lippulappupaketin mukaani. Olisin niin mielelläni jutellut illalla mesessä kaikkien kanssa, mutta ainoastaan yliopiston sivut suostuivat aukenemaan.
Tänään, eli tiistaina, en millään meinannut jaksaa nousta sängystä ylös. Kielimuuri oli edellisenä iltana iskenyt kuin tuhat volttia, joten saksan puhuminen/puhumattomuus rasitti ankarasti. Lauseiden muodostaminen oli ”hieman” haastavaa. Menin kuitenkin ”EuroEckiin” katsomaan päivän ohjelmaa ja onnekseni törmäsin pariin brittityttöön. Sain siis keskustella auf englisch, vaikka he olisivatkin mieluummin puhuneet saksaa.
Luonnonkaunis kampusalueKun ensimmäisen kerran astuin kampukselle, suuni loksahti auki. ”Omstart, mitä vittua.” Kuvitelkaa Pasila+Merihaka+kunnianhimoinen arkkitehti pilvessä 60-luvulla. Keskellä betoninen ”simpukka”, jota ympäröi betoninen”laivasto”. Enpä tiennytkään tuon ihanna harmaan rakennusmateriaalin pystyvän tähän kaikkeen...myös sisustuksessa. Lisäksi koko paikka on katettu kivoilla kivilaatoilla, jotka lonksuvat kävellessä. Yliopistolla on siis 33000 opiskelijaa, joten paikan koon voi päätellä siitä. Huh. Kun saan kameran laitan jotain kuvia tästä Ruhrin helmestä. Voin kuvitella miten kesähelteellä betoni lämpenee kivasti...
Mursuna jälleen
Eksyimme Matin ja Kiian kanssa taloustieteiden mursujen orientaatiokurssille, koska joku oli vihjannut, että sieltä saisi hyvää tietoa kursseista. Koska olimme tulleet kohteliaasti kolme tuntia myöhässä, tutorit halusivat pitää meille privaattikertauksen. No, siinä sitten tutor kertoi kun vastasin opiskelevani kansista, että makro on sellaista missä on ”käyriä ja muuta”. Ilme muuttui hieman, kun korjasimme olevamme pääaineopiskelijoita... Ehkä siis hieman väärä paikka meille, mutta näinpä oikea rakennuksen minne mennä. (ja se ei ole mikään turha tieto).
Illalla kv-toimisto tarjosi Statdrallyn ja käveleminen tuotti tuskaa koko päivän jatkuneen ravaamisen takia. Myöhemmin vielä ESN:n BarCrowl jäi lyhyeksi liiallisen väsymyksen takia. Ja huomista klo 9:n ilmoittaumista ei myöskään kannata menettää krapulan takia.
Näin siis ensimmäiset päivät täällä vieraalla maalla. Tällä hetkellä eniten odotan matkaa Brysseliin jossain vaiheessa ja reissua Ikeaan toivottavasti hyvin pian, jotta saisin edes pari kattilaa/astiaa ruua laittamista varten.
Subscribe to:
Posts (Atom)
